Nosteen kanssa ollaan tokoiltu paljon, huolella, asenteella ja suunnitelmallisesti. Ollaan tehty yksi pieni kokonaisuustreenikin, joka meni kivasti ja treenit ovat muutenkin tuntuneet varsin hyvälle. Viilattavaa riittää kyllä vielä hamaan tappiin asti, seuraaminen on esim aika kaukana siitä mitä haluaisin sen olevan, luoksetulon loppu on vielä epävarma ja onnistuupa se väliin arpomaan jääviäkin. Mutta kivaa on ollut ja pääosin asennekin on ollut aika kohdillaan.

Tänään reenailtiin Emilian kanssa ja meille oli siis tehtynä metsäjälki viidellä kepillä ja muutamalla kulmalla. Meni ihan törky draivilla, ihan kuin eri koira mitä viimeksi! Ekasta kepistä häröili yli mutta muuuten ei kulmissa ajautunutkaan kovin kauas ja etsi aktiivisesti jäljen taas itsenäisesti. Loput kepitkin löytyivät oikein mallikkaasti. Etenkin tuohin asenteeseen olen tyytyväinen. Jälki ehti vanheta noin tunnin. Pitää nyt treenata sitä esineruutua ihan yksikseenkin, ilman jälkeä. Jospa se erottelu siitä helpottuisi.

Tavattiin perjantaina eräs noutajaimmeinen joka totesi Carloksesta että se näyttäisi olevan tappijalka. En ollut moisesta kuullutkaan, joten tuli hieman puskista. Carloshan on tosi pieni ja hassun mallinen mutta kuvittelin että se vaan kasvaa oudosti. Ruvettiin asiaa selvittämään ja Carloksen isä on tappijalkageenin kantaja eikä emää ole testattu... Carlos on nyt noin 10 cm sisaruksiaan matalampi ja rakenteeltaan aika selkeän poikkeava. Harmitus on ollut ihan valtava. Tässä on tietenkin suuri riski että siitä tulee kertakaikkiaan liian pieni opaskoiraksi, joten me ollaan jo aikamoista aivoriihtä käyty että mitäs sitten JOS... :-/