Juoksuinen Rasa sai aloittaa. Touhusivat kaksistaankin aikalailla, mutta tähän pientä referaattia siitä mitä mie näin. "Tunnarissa" otettiin mukaan alkujutut kääntymisineen. Kapulat olivat nyt ihan tunnarimuodostelmassa ja namit aika lähellä kapuloita (ei vielä kapuloiden väliin kuitenkaan). Hienosti haisteli ja etsi kaikki namuset.

Jäävät liikkeet onnistuivat muuten oikein mainiosti, mutta seisomisessa meinaa molemmilla kierrokset nousta ja treeni on hätäistä. Sitä pitäisi nyt vähän rauhoittaa, jotta pikkuneidin tassut pysyisivät paikallaan. Kyllä se siitä lähtee. Luoksetulon loppuasento näytti hyvälle ja vauhti loistava. Paikallaoloa ilman riviä ja meni ihan mukavasti.
Lopuksi vielä ruutuleikkiä, jossa ainoa oikea palkka on vinkupallo. Nyt pitää siirtyä siihen, että uusissa lähetyksissä Panu laittaa pallon lähtiessään takaisin ruutuun, ettei yhdistä liikettä pallon vientiin. Reipas vauhti, mutta ei vielä hiukan epävarmuutta varsinkin pidemmällä matkalla. Lisää treeniä niin kyllä se siitä.

Martti aloitti seuraamisella, jossa paikallakäännöksissä hyppii mutta seuraamisen käännökset vasemmalle (normivauhdissa ja juoksussa) tosi hyvät. Kummallista. Niitä paikallakäännöksiä sitten hinkattiin. Otettiin liikkurin kanssa reilu pätkä palkaten välillä. Se meni ihan mukavasti muuten, mutta hitaassa nyt apatiaa. Tämä tarkemman treenin alle. Muuten seuraaminen innokasta ja paikkakin säilyi mukavasti.

Ruutu oli hiukan hukassa (meni pysäytyskäskyllä suoraan maahan ja seuraavalla toistolla väärästä välistä ruutuun), mikä saattoi johtua myös haukun tehokarsinnasta. Palloa siis ruutuun ja sinne pääsi vain ilman ääntä. Vauhti oli kyllä mahtava toistoista huolimatta, tähän täytyy olla todella tyytyväinen. Pari ruutua pysäytyksellä ja yksi ihan maahan asti. Ei huoleta silti, yksi naksukerta ja luulen että keskikohta on taas se kiva juttu.

Ohjatussa loistava merkki! Ekassa noudossa haukku, josta palautus merkille. Tarjosi sitten toista kapulaa, josta taas palautus (puuh). Onneksi kolmas onnistui tosi hyvin. Otettiin vielä toisto merkistäkin palkaten ja kylläpä se siitä lähtee.

Tunnarissa on pari viimeistä treeniä mennyt täydellisesti, mutta nyt oli taas sähläyksen vuoro. Toi ensin kaksi väärää, joista kehuin ja otin vastaan. Kävin näiden välissä aina koskemassa omaa kapulaa. Kolmannella kerralla malttoi haistella jo tosi tarkasti ja kun osui omalle, toi sen reippaasti. Tämä tuntuu nyt sikäli toimivalta jutulta meille, että kehun aina kun tuo sieltä jotain, sillä näin tunnarista ei tule mitään mörköä eikä Martti lamaannu kun mami ei tykkää. Herkkupalkan (joka nyt tietty unohtui ja palkaksi oli vaan extra-annos lihapullia) saa sitten kuitenkin vasta omasta.

Nyt sitten jännityksellä odotellaan onko Rasan tärppipäivät just kokeen aikaan... Pidetään peukkuja ettei olisi, muuten jäädään varmaan suosiolla kotio. :-/