Rasa pääsi pitkästä aikaa tekemään verijälkeä. Ja se meni todella hyvin, viimeksi meni jäljestäminen yhtä hyvin ekalla kertaa Mejä-kurssilla. Innokkaasti mentiin ekälle makaukselle, merkattiin se (ei mitenkään liian hyvin mutta kuitenkin). Itse ensimmäinen jana meni oikein mukavasti, eivät edes pienet oksista muodostuneet esteet hidastaneet haitanneet menoa. Toinen makaus merkattiin ihan hienosti mutta siihen yritettiin keskittyä vielä hieman pidempään ohjaajan innostamana. Siitä sitten lähdettiin reippaasti kohti makausta, matkalla kaadolle rimprenssa hieman meinasi tutkia ympäristöä tai sitten tuli jotain muuta mielenkiintoista hajua nokkaa mutta oma-aloitteisesti jatkettiin kohti kaatoa. Kaadolla ei mitään ihmeempiä, siihen kiinnitettiin tarpeeksi huomiota eli innokkaasti tutkittiin sitä ja pikkasen maisteltiin. Kokonaisuus oli ohjaajan mielestä kaikenkaikkiaan oikein hyvä. Totta kai parantamista on paljon mutta nyt oli jo nähtävissä pientä tekemisen meininkiä. Toivoa ompi vielä!! ÜÜ