Jo koetta ennen huomattavissa oli, että reeneissä oltiin menty aikalailla metsään. Liikaa sellaista kokeenomaista suorittamista ja liian vähän iloisuutta ja leikkejä. Tätä ollaan nyt sitten korjattu. Myös seuraamisessa olen siirtynyt melkein kokonaan palkkaamaan suusta kontaktia parantaakseni. Tässä on myös naksutin kaivettu naftaliinista kehumisen helpottamiseksi. Näin on tullut jonkinverran lisää puhtia ja oma-aloitteisuutta sivulletuloihin ja seuraamiseen, mutta edelleen on paljon töitä tehtävänä. Lelullakin toki leikitään entiseen malliin.
Liikkeestä istumiset ovat edelleen todella varmoja kun kontakti on kohdallaan, mutta ongelmia tulee heti jos seuraaminen ei rullaa kunnolla. Olenkin yrittänyt vahvistaa istumista omituisissa tilanteissa palkkaamalla hurjasti onnistumisista. Ruudussa ollaan tehty vain vauhtiharjoituksia ja pysähdyksiä aivan erikseen lelulla leikittäessä. Myös ruudussa pysymistä on harjoiteltu mm. karkaavan ja sekopäisesti käyttäytyvän ohjaajan syöksyillä + palkalla pysymisestä. Hienosti nämäkin menivät.
Luoksetulossa ja noudoissa olen vain keskittynyt iloiseen ja nopeaan loppuosaan / palautukseen. Eilen tuli jo hurjan hienoja metallinoutoja, mutta tässäkään ei oteta kokeenomaisesti oikeastaan ollenkaan. Karkaamisia, leikkimistä jne, niin metallinouto olikin hurrrjan kivaa :) Palautuksen suoruutta otettiin myös pikkaisen erikseen, mutta tuollaisiakaan ei tunnu kannattavan jankata, ennen kuin homma on superkivaa.
Paikallaolot ovat edelleen hiukan ongelmallisia, sillä kun Martti on paikallaolossa yksin, eikä muita koiria näy ja mie menen piiloon sivummalle (esim. laittamaan ruutua tms), nousee tuo aika varmasti istumaan. Jos mukana on häiriökoirakko, niin pysyy tosi varmanoloisesti maassa. Vähän outoa, mutta onneksi ei ressaavaa.
Kaikenkaikkiaan tämä iloisuuden ja yhteistyönetsiminen on ollut taas oikein palkitsevaa. Edellinen koe oli todella hyvä herätys taasen ja jos sitä taas hetkisen edes muistaisi reenata hauskasti.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.