Viikonloppuna oltiin PoPeKo:n porukalla Pirkkalassa rauniokoulutuksessa. Kouluttajina olivat Leif ja Ritva Ruotsista. Meidän seurueessamme matkasi myös Martti, joka oli valittu demokoiraksi. Perjanaina oli teoriaa jossa käytiin läpi Ruotsin mallia miten siellä valitaan koirakot koulutukseen kansainvälisiä tehtäviä varten ja kuinka koulutus etenee. Siellä on todella paljon järjestelmällisempi systeemi kuin meillä. Koirat tosiaan testataan aika tarkasti ja niitä koulutetaan tehokkaasti 1,5 vuotta aloituksesta. Silloin niiden pitääkin olla valmiita tai niistä ei ole hommiin. Raadollista mutta varmasti melko tehokasta ja toimivaa. Ensimmäisessä testissä pitää olla jo työnantajan suostumus ja ohjaajan painoindeksikin pitää olla kohdallaan. Koirasta katsotaan mm. miten kiinnostunut se on vieraista ihmisistä, kuinka se suhtautuu meteliin, laukauksiin, tuleen ja savuun ja kuinka se liikkuu vaikeilla alustoilla ja antaa käsitellä itseään. 1,5 vuotta kestävän tiukan koulutuksen aikana on erilaisia tasokokeita ja koulutuksia sekä koiralle että ohjaajalle ja tämän ajan kuluessa koirakon täytyy suorittaa loppukoe hyväksytysti tai homma loppuu siihen. Kansainvälisiin tehtäviin koiran täytyy olla alle 5-vuotias, joten koulutukseen ei voi käyttää ikuisuuksia. Kaiken tämän ohessa ohjaajien tulee opettaa koiralleen tottelevaisuus (IPO-R), ketteryys ja jäljen nosto. Ei ihan pala kakkua! Silti porukkaa löytyy ja valtio tukeekin hommaa aika runsaskätisesti.

Lauantaina aloitettiin raunioilta erilaisilla harjoituksilla. Aluksi kouluttajat näyttivät joidenkin aloittelevien koirien kanssa millainen heidän testinsä on (tai osia siitä). Martin osio oli aika lyhyt ja helppo, mutta kouluttajille ei esitelty koiria joten harjoituksia oli vaikea suunnitella. Oli ihan jännä kuulla kouluttajien kommentteja ihan ok oloisista nuorista koirista. Ideaalitilanteessa koiran täytyi olla erittäin kiinnostunut vieraasta ihmisestä, lähteä tämän matkaan epäröimättä ja kun ihminen meni maan alle umpipiiloon, niin sen tuli minuutin ajan aktiivisesti pyrkiä pääsemään maalimiehen luo. Ihan ok oli jos koira oli ystävällinen mutta ei hurjan kiinnostunut, tai jos se reagoi hajuun ja hiukan pyrki maalimiehen luo mutta kävi välillä muualla. Kouluttajat korostivat sitä että ohjaajan kuuluu olla todella passiivinen ja vain maalimies kehuu ja palkkaa.
Iltapäivällä oli taas teoriaa koulutusmetodeista.

Sunnuntai pidettiin pientä loppukeskustelua lukuunottamatta raunioilla. Aloitimme käsitelyharjoituksilla jotka ovat varsinkin RF koirille (ja oikeastaan muillekin pelastuskoirille) välttämättömiä. Ensin siis oli tarkoitus pyytää koira nousemaan takasilleen etujalat pöytää vasten ja siitä auttaa koira pöydälle. Marttihan hyppäsi suoraan, koska tätä ei ole sille opetettu. Se ei kuitenkaan ole usein suotava eikä turvallinen tapa, joten siitä(kin) tuli yksi treenattava homma lisää. Pöydältä koira nostettiin syliin, kannettiin vieraalle ihmiselle, jotka kantoivat koiraa edelleen. Ihmisiä oli jonossa siis neljä tai viisi ja koiraa siirrettiin sylistä syliin. Martista oli hieman epämukavaa, mutta se oli kuitenkin oikein kiltisti. Viimeiseltä kantajalta koira kutsuttiin luokse ja nostettiin taas vielä korkeammalle pöydälle. Sieltä se nostettiin hieman erilailla reippaasti alas, tyyliin että sitä vain hidastettiin. Marttia vähän jännitti pöydällä mutta se oli kiltisti ja kuunteli hienosti kun sitä retuutettiin :)
Seuraava harjoitus oli ilmaisua. Leif haukutti Marttia ensin hiukan kun se oli hihnassa. Sitten hän juoksi pienen matkan ja jäi seisomaan, laskin Martin joka alkoi pienen sivullesiirtymishömpöttelyn jälkeen ilmaista. Leif kehui, mie menin lähelle, otin pannasta kiinni (mulla ei ollut lupa puhua ollenkaan) ja Leif juoksi taas pienen matkan ja kävi istumaan. Sitten taas Martti irti (ei käskyä) ja ilmaisemaan. Taas mie menin ja otin sitä pannasta ja Leif juoksi ja meni maahan makaamaan ja haukutti koiraa. Siitä sitten palkattiin ja kehuttiin molemmat. Näin siis opetetaan koiralle ilmaisemaan myös niitä epäilyttävissä asennoissa olevia maalimiehiä. Maalimiehen toiminta haukutettaessa oli todella tärkeää, eli ei saanut olla uhkaava eikä mesota isosti.
Seuraava harjoitus oli pieni etsintä hihnassa. Tämä meni yllättävän hyvin (mm umpparissa) eikä ilmaisun aloittaminenkaan ollut hankalaa.Kouluttajat tähdensivät koko ajan sitä, että koiran pitää etsiä myös silloin kunn sitä ei ole lähetetty, ettei tärkeitä asioita jää huomaamatta. Koiraa ei muutenkaan juuri lähetetty, vaan se ikäänkuin päästettiin etsimään. Silti korotettiin myös hallittavuutta ja ohjattavuutta.

Seuraavaksi otettiinkin kaikki koirat porukalla, kuljettiin jonossa alueen poikki ja kentällä kiivettiin muutaman metrin korkeuteen telineelle niin paljon koiria orrelle kuin mahdollista. Se puuteline oli vielä hiukan jäässä ja hutera, mikä teki koirien survomisesta samalle lankulle vieläkin mielenkintoisempaa. Hienosti kaikki koirat kuitenkin siellä olivat rauhallisesti, eikä rähinöitä ollut vaikka murinaa kuuluikin.
Sitten laitettiin koirat kahteen riviin naamat vastakkain ja kutsuttiin koira kerrallaan kujasta läpi. Kaikilla meni hienosti. Martti loppuvaiheessa odotellessa oli jo aika paineessa ja rähähti hiukan, mutta oli sen jälkeen taas kiltisti.Aika paljon kyllä ärsytti sekin, mutta peiliin saa katsoa siinäkin kun ei olla reenattu.

Lopuksi jaettiin koirat ryhmiin ja jokainen sai ottaa pienen harjoituksen jonka halusi. Samaan aikaan raunioilla oli siis useita eri ryhmiä harjoittelemassa. Martille otettiin vain pieni etsintä, jossa se kohtuullisesti kuunteli jopa ohjausta, vaikka saikin vainua viereisen kasan etsijöistä.

Oli kyllä hyvä kurssi. Ei välttämättä mitään mullistavaa mutta paljon asioita joita ei ole taas muistanut / tajunnut /osannut treenata. Hienoa että päästiin kurssille ja seurakin oli mahtavaa! Kiva oli nähdä vanhoja tuttuja ja reissata ja jutella samanhenkisessä seurassa.
-----------------

Rasan kuulumisia sen verran että nyt se ontuu välillä taas. Huomenna soitellaan lääkärille ja kysellään jatkosta. :(