Eilen nähtiin Mirkun kanssa Tervaruukin metsissä jäljestyksen merkeissä. Tai jos nyt tarkkoja ollaan, niin sain ensin ohjata kyllä Rasaa jolle päätin ottaa pienen etsinnän. Rasa risteili aktiivisesti siksakkia kohtuullisen lähellä minua ja hajun saatuaan säntäsi mahdottoman iloisena Mirkun luo :) Lyhyt hyvänmielen harjoitus. Sen on tosi vaikea olla pusuttamatta maalimiestä palkkauksen välillä ja pimeässä ei oikein pystynyt nameja heittelemään.
Martille Mirkku teki jäljen, joka oli noin 400-500m pitkä, reilun tunnin vanha ja sisälsi kahdeksan keppiä ja lopussa hiekkatien ylityksen. Janalle Martti lähti kuin naula päässä, joten oli tosi vaikea lukea mitään sen reaktioita. Tosin kun jälki ei ihan siitä löytynytkään niin sitten rauhoittui. Kun maltettiin mennä tarpeeksi syvälle, niin jälki nousi hienosti. Martti ajoi aluksi lujaa, mutta nyt älysin hidastaa sitä, joten loppua kohden jäljestys muuttui rauhallisemmaksi ja tarkkaavaisemmaksi. Positiivista oli että kaikki kepit nousivat häröilyistä huolimatta eikä pimeys vaikuttanut ollenkaan. Tiellä joutui tekemään vähän töitä että minne se jälki oikein menee, mutta löysi sitten reippaasti ja itsenäisesti oikean reitin.
Kiitos Mirkulle treeni- ja lenkkiseurasta!
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.