Eilen sitten raahasimme luumme tottistreeneihin. Aloiteltiin paikallaololla, Reinon seuratessa häiriönä. Paikallaistumisesta palkkasin tosi tiheään ja tulin piilosta vaihtelevasti eri puolilta. Hienosti jaksoi istua, eikä merkkiäkään valahtamisesta! Paikallamakuu meni Marttimaiseen tyyliin lunkisti, tosin kerran piti huomauttaa, että ei tarttee muuten nukkua!

Seuraaminen oli taasen vaisua. Leikin ensin pallon kanssa, mistä löytyi ihan jees kontakti, mutta aikalailla väljyyttä. Leikki-intoa ei ollut mitenkään sunnattomasti, joten aika nopsasti siirryin nameihin. Palkkasin ehkä turhan harvakseltaan kuitenkin, sillä kontakti oli ajoittain hapuilevaa, eli Martin oli aivan pakko vilkuilla välillä muuanne. Ei mikään pohjanoteeraus kuitenkaan. Näin jälkeenpäin ajateltuna ainoa oikea juttu siihen olisi ollut se lyhyt hihna + tiheämpi palkkaus. Yritän muistaa ensi kerralla...

Hyppynoudoissa oli alkuun taas sellaista merkillistä nuuskimisongelmaa. Eli heitin kapulan, Martti hyppäsi, juoksi kapulan lähelle ja nenä aivan kuin imeytyi maahan. Huomautin tästä aika lujasti, minkä jälkeen sujuikin paljon reippaammin, ilman mitään ylimääräisiä kommervenkkejä. Otettiin myös A noutoa niin, että ensin pelkkä palautus ja sitten ihan noutona, mutta avustajien seisoessa varmuuden vuoksi A:n sivuilla. Tauko on tehnyt tässäkin jutussa näköjään oikein hyvää ja Martti ei edes suunnitellut kiertävänsä! Hieno homma!

Eteenmeno oli jokin ihme vinkura. Joko ei nähnyt palkkaa tai jotain muuta outoa (saattoi osuutta olla taas niillä prkl hajuillakin...). Olisi ehkä pitänyt ottaa vielä onnistunut uusinta, mutta kun alunperin ajattelin siihen lopettaa, niin sitten lopetettiin. Yritän nyt edelleen tehdä siitä eteenmenosta sen kumilankaa venyttävän jutun, mitä varten kannattaa jaksaa. Se saattaa vaan olla aikalailla haasteellista.... :)