Tänään oli taas aiheellista palata ruotuun viikon lomailun jälkeen ja aloittaa toko treenit uudella innolla (ja sitä näytti riittänneen!). Aiheena oli seuraamista, eli käytiin läpi askeleet, pysähdykset ja käännökset kaikkiin suuntiin kaikilla nopeuksilla. Perusasennot alkavat pikkuhiljaa parantua. Pitää vaan palkata enemmän oikealla kädellä, että saa tiiviimmän asennon ja koiran suoraksi. Myös oikealle käännöksistä ja täyskäännöksistä palkka oikealla aina kun ehti reippaasti mukaan. Tämä ei nyt ole ihan toko tyylistä, mutta tiivis seuraaminen olisi ohjaajan hermorakennetta ajatellen huomattavasti mukavampi (tarvitsen siis Martilta ihan fyysistäkin tukea...). Kontakti säilyi mainiona läpi koko treenien. Palkkasin välillä liikkeen aikana suusta, mikä varmasti auttoi osaltaan pitämään kontaktin hyvänä. Ihanaa kun tämäkin liike alkaa olla suurimmalta osin pilkunviilauksen tasolla. Erityisen onnellinen olin käännöksistä vasempaan (joita teinkin Vernan kanssa tiistaina). Martti on oppinut ton käännöksen niin, että kun se huomaa miun ylävartalosta että käännytään, se heittää peppua vahvasti oikealle. Pitää vaan itse muistaa tehdä käännökset huolellisesti, että Martille ei tule hoppu. Liikkeellelähdöt ovat parantuneet talvesta todella paljon. Vahvistan niitä edelleen melkein joka päivä, etteivät vanhat tavat tulisi taas kisatilanteessa esiin.

Sen verran tuli kyllä lomasta tingittyä, että tiistaina otettiin sm joukkueen treeneissä paikallaolot evl tyyliin. Olivat ihan super!! Sekä istuminen että makaaminen loistavat!!

Peko treeneissä oli tänään vähänlaisesti porukkaa, niin että  otettiin ihan pienet treenit (puoli kymmenen maissa pois...). Aluksi Jossu haukutti Marttia ja nyt se alkoi keksiä sen homman juonen hyvin. Ja nyt oli kyllä sellainen haukuttajakin, että koiran oli helppo alkaa ilmaista. Sitten välissä reenattiin yksi "pieni" treeni Marin rotikan kanssa ja sit Martti kehiin. Ensimmäinen oli aika superhelppo (M sai vainun tosi nopsaan ja irtosi mielettömän hyvin). Vähän tuli haukkuakin ja vissiin aika suhteellisen helposti. Toisen etsinnän yritin pilata parhaani mukaan kutsumalla Marttia pois maalimieheltä, mutta onneksi se luoksetulo ei tuollaisissa tilanteissa ole pommimvarma ja maalimies älysi ottaa homman haltuun. Pitäisi (tässäkin!!!!!) luottaa koiraan. Jos se häviää näkymättömiin, niin se on jo saanut hajun ja lähestyy maalimiestä, eikä suinkaan lähde karkuteille (mitähän se ei ole koskaan tehnyt, mutta edelleen nakuttaa Riepuliinanen takaraivossa).  Käytös edelleen maalimiehellä moitteetonta ja M pyrkii hakeutumaan maahan haukkumaan. Tämän ei luulisi haittaavan, sillä vahva haukku irtoaa ilmeisesti vaikka pällään pomppien.

Sunnuntaina mennäänkin hakemaan oppia jäljelle (ja toivottavasti hakemaan lisää motivaatiota). Laitoin myös ilmoittautumisen susikoiraliiton jälkiseminaariin Kiteelle. Toiveissa olisi myös lappalaisten PK leiri Pieksämäellä.