Viikonloppu kului nopeasti Suomen Mudiyhdistyksen järjestämällä raunioleirillä Lapualla. Oli kyllä tosi mahtava leiri, paljon uutta asiaa ja pohdittavia juttuja. Meillähän ei juurikaan ole kokemusta raunioilta, joten nyt on hiukan varmempi olo treenata tätäkin lajia (varsinkin kun toiveena olisi joskus ne kokeetkin suorittaa). Leirille saavuttiin jo perjantai-iltana, jolloin ohjelmassa oli luento. Ohjelmaan mahtui toinenkin luento lauantai-iltana, muuten treenattiin ahkerasti.

Lauantaina aloitettiin esittelykierroksen jälkeen ketteryystelineiltä. Keinulla oli ihan samanlaista epävarmuutta kuin agilityssäkin, eli tätä pitää vaan treenata. Muut telineet menivät yllättävän hyvin siihen nähden että ei niitä ole juurikaan harjoiteltu. Kauko-ohjauksessa oli MM karsinnoista tuttu korkea paalu merkkinä. Helpotin hommaa ja kävin viemässä kipon merkin taakse, että saataisiin onnistuminen aikaan. Martti menikin ensimmäisen kerran merkille ravaten ja hirmuisen epävarmasti. Kun se sai kiposta varmistuksen että sinne piti ihan oikeasti mennä vaikka merkki olikin hirmuisen iso, seuraavat toistot olivatkin oikein hyviä. Pöytiä otettiin vain vähän, näissäkin näkyvissä aavistus epävarmuutta (täytynee rakentaa omat pöydät jonnekin).

Lauantain ensimmäinen rauniotreeni oli pienemmällä alueella ja lähinnä katsottiin kuinka koira toimii. Ensimmäisen maalimiehen kohdalla tuli se tuttu ongelma, kun mm oli piilossa vessassa (samaan piiloon kuului myös toinen vessa ja vessojen takana yksi piilo). Martti meni haukkumaan vessojen taa. Menin sitten itse paikalle ja pyysin sitä katsomaan piiloon. Se ei kuitenkaan oikein yltänyt, joten nostin sitä ja Martti näki että piilo  on tyhjä. Ihan mukavasti se lähti tästä tarkistamaan että mistä haju tulee ja hetken päästä paikallisti maalimiehen. Tätä sitten mietittiinkin että mitä asialle pitäisi tehdä ja päädyttiin siihen että vahvistetaan Martin motivaatiota mennä maalimiehelle saakka suorapalkalla. Toinen vaihtoehto jota ajateltiin käyttää (tosin vastaavaa tilannetta ei enää tullut) oli että menen hyväksymään ilmaisun (ei palkkaa), jätän Martin vähän matkan päähän, käyn puhuttelemassa maalimiestä, lähetän uudestaan ja otetaan kunnon ilmaisu löydöstä.

Toinen mm löytyi kohtuullisen helposti kasasta, mutta Martti etsii ihan selvästi helpoimmilta reiteiltä itsenäisesti, vaikkakin ohjauksesta menee ihan reippaasti kiipeilemäänkin.

Toinen treeni suuremmalla alueella otettiin kokonaan suorapalkoilla. Maalimiehiä oli neljä ja ne menivät yksitellen piiloihin. Itse en tiennyt maalimiesten sijaintia tarkasti, mikä yhdessä kohtaa meinasi pitkittää aika reilusti etsintää. Martti työskenetli kitenkin ihan mukavasti, vaikka varmaan luotto mun ohjaukseen pikkisen kärsikin. Itsellä oli pikkuisen epävarma olo tätä treeniä tehdessä, kokemuksen puute näkyi ainakin minun toiminnassani esimerkiksi niin, että jämähdin tosi selvästi paikalleni.

Sunnuntaina oltiin taas pienemmällä alueella. Martille viisi maalimiestä yksitellen piiloihinsa. Ensimmäinen oli kaappirivistössä ja tämä meni ihan ok Martin osalta sitten kun sain sen menemään oikeaan paikkaan. Ohjeeksi tuli tällaisesta kohdassa pyytää koiraa tekemään tarkasti töitä eikä vain roiskaista sitä menemään, kun etsittävä alue vaatii normaalia suurempaa tarkkuutta. Toinen mm oli maan sisässä putkessa ja löytyi aikas mukavasti. Kolmannen maalimiehen haju nousi piilon viereen toisen piilon seinälle, missä haukku sitten alkoikin. Äkkiä Martti kuitenkin tarkensi oikeaan paikkaan ja ilmaisi maalimiehen sielläkin kivasti. Neljäs mm oli taas meille vaikealla kasalla. Tämä ei ollut niinkään Martille vaan minulle vaikea. Minä painostin Marttia jatkuvalla käskytyksellä ja kehumisella, enkä itse tajunnut että se on juuri se juttu mikä saa vauhdin laantumaan. En myöskään itse juurikaan liikkunut. Kun sain ohjeet lopettaa toilailu, Martti paikallisti maalimiehen nopeasti. Erittäin opettavainen harjoitus. Viides mm otettiin mielikuvana laatikkoon. Halusin lähettää kasan yli ja hienosti M siitä menikin, löysi nopeasti ja haukkui todella kivasti.

Sunnuntain toinen, palauttava harjoitus otettiin vain yhdellä maalimiehellä joka oli kasalla. Tässä siis oli tarkoitus että minä oppisin olemaan häiritsemättä koiraa ja onnistuinkin siinä aiempaa paremmin. Hienosti löytyi ja ilmaisu oli kunnossa. Palkaksi fifinruokaa :)

Rauniotyöskentely poikkeaa kyllä todella paljon hakutyöskentelystä. Mulle oli hirmuisen vaikeaa olla kutsumatta Martti lähemmäs kun se työskenteli aktiivisesti kauempana. Pitää antaa sille tilaa. Paljon opin myös kannustamisen / ohjaamisen ja painostamisen eroista. Tässäkin siis pitää olla itse passiivisempi, antaa koiran tehdä itsenäisemmin töitä ja jos pitää ohjata niin vähemmällä äänellä. Martti liikkui raunioilla oikein sopivaa tahtia, ei kaahottanut mutta helpoissa paikoissa meni vauhdikkaammin. Toivottavasti jaksaa nyt ajella treenaamaan kauemmas että pääsee taas toteuttamaan käytännössäkin saatuja oppeja. Leiri oli kyllä todella onnistunut. Hyvät luennot, opetus, kurssilaiset ja majapaikka ruokineen.