Alkaa olla pikkuisen sellainen olo että nyt on viimeisen parin viikon aikana ollut liian kiirus kaikkien koiramenojen kanssa, joita on siis kertynyt lyhyelle ajalle vaan pikuisen liikaa. Toisaalta, kaikki ovat kyllä olleet antoisia ja mukavia päiviä, miksi niitä onkin tietysti niin vaikea karsia. Ois paljon helpompaa kun voittaisi lotossa eikä tarvitsisi niin paljon päivästä tuhlata töissä käymiseen.

No asiaan: Viime tiistaina aksassa reenailtiin yksittäisenä rengasta (jokainen toisto vähän eri kulmistakin ja aina oikein!) ja pituutta yksittäisinä esteinä. Rengas pitää ensi kerraksi nostaa maksikorkeuteen. radalla tehtiin vähän samaa hommaa kuin Lauran yksärillä. Saatiin Jannelta hyviä ohjausneuvoja ja lähtöön vinkiksi sen että pitää ottaa siihenkin pieni kilpajuoksu mikä helpottaa koiraa. Kierros taidettiin tätä väännellä, ei mitenkään hurjan hyviä onnistumisia kylläkään. Vikalla kierroksella otettiin enempi rallituspätkää. Noste teki hienosti ja palkkautuikin lelulla ihan ok, mutta selkeästi siitä jäi se paras terä puuttumaan. Se on niin tottunut siihen että se saa Lauralta niin sydämellistä palautetta.

Lauantaina oltiin sitten Varkaudessa tottissemmassa joissa koulutivat Miia Kiviaho ja Petri Vänni. Molemmat kyllä ihan hyviä kouluttajia mutta päivää häiritsi se, että sitä ei ehkä oltu ihan loppuun asti suunniteltu ja tavallaan päällekäisyyttä oli paljon. Tuli jotain pieniä uusia juttujakin ja se oli aika mukava kuulla noinkin menestyneiden harrastajien suusta, että ei se pelkkä viettien tappiin nostamine todellakaan ole mitenkään tie onneen tai edes suositeltavaa. Tähtäin kun on kuitenkin sellaisessa liikevirheettömässä ja harmonisessa suorituksessa. Ihan kaikkia koirakoita ei ehditty katsomaan kun päivä venyi aika paljon suunnitellusta. Niitä pikku oivalluksia (osa, kaikkihan ei just nyt muistu mieleen):
- vältä katsekontaktia ennen palkkaamista (seuraaminen) koska jos koira oppii että katsekontaktia seuraa aina palkka (vaikka se kontakti ei olisikaan päällä itse seuraamisessa) se alkaa edistää ja hakea sitä kontaktia.
- Noutoa hetsattiin kolmionoutona ja siinä Petri oli kyllä mainio appari tukemaan ja viemään koiraa kapulalle. Apparilla kun on noissa aika suuri merkitys.
-Liikkeestä maahanmenon Miia opettaa koirilleen hienosti taaksepäin. Tällöin maahanmeno on aika paljon nopeamman näköinen vaikka se ei siis oikeasti olisikaan yhtään ns. normaalia nopeampi. Tämä siis ihan vaan makupalalla liikerataa opettamalla. Meidän juna meni jo tän suhteen mutta ehkä muistan sen seuraavan koiran kohdalla (noh, ei ole iso detalji mutta ois hauska kokeilla)
-Jääviä pitäisi tehdä enemmän ei vaan takaperin kävellen vaan siinä "peruutusseuraamisessa" jossa koiraa imuutetaan. Tällöin se ero itse seuraamiseen ei koiran kannalta olekaan kovinkaa iso ja vältytään ohjaajan vartaloavuilta.
-Seuraamisen lelupalkkaukseenkin tuli ihan hyviä käytännön vinkkejä, lähinnä liikeratoja ja leikittämisestä mukaan ottamisia ja jänniteen käyttöä, näitä en kyllä osa kirjoittamalla purkaa...
-Seuraamisen poikittamisen korjauksiin tuli niitä aika peruskeinoja + raipalla korjaamista. Ja yllättäen (oliko mulla muka joku ennakkoasenne...?) siinä oltiin tosi tarkkoja että se ei saa olla mikään pakote vaan sen pitää olla merkki jolla koira korjaa ja korjauksesta palkataan. Muutenkin koiria käsiteltiin tosi nätisti ja asiallisesti ja ennenkaikkea reilusti.

Sunnuntaina olin taas pondera-hallilla collieita kouluttamassa. Otin oman reenivuoron siihen putkeen. Noste on oppinut odottamaa häkissä hiljaa ja rennosti, tosi mukava juttu. Se ei myöskään saanut mitään sydänkohtausta kun Jaana vei sen pissalle vaikka oli selkeästi ollut aika epäilevällä mielellä kun joku outo tyyppi ottaa mukaan.

Treenit aloitettiin taas sillä että Noste otti omaehtoisesti kontaktia, eli siis hyppi ja härväsi, tälläkertaa ihan hienosti oma-aloitteisesti ilman tottista-hetsausta. :) Ruutuun olin valmiiksi jättänyt lelun, jonne lähti tosi epävarmasti mutta sitten kuitenkin paransi hienosti. Tehtiin vielä jätetylle lelulle ja tyhjään ruutuun näyttämällä.
Hiukan seuraamista molemmilla käsillä imuuttaen, nyt muistin kääntyilläkin, tosin se ei Nosteen tekemiseen juuri vaikuttanut.
Noutoa, jossa kilpajuoksut auttaneet (tehtiin nytkin) mutta kapulan saalistus on hiukka liian kivaa. Siksi kapula jokusen kerran seinää vasten, jolloin sitä ei saakaan helposti liikkeelle (ilman kilpajuoksuja nää eivät ois onnistuneet) ja sitten nousi nätisti. Noste oli leikkinyt ja juossut tässä vaiheessa jo tosi paljon ja oli vähän väsyneen oloinen. Jätin sitten lelun huomaamattomasti ruutuun ja otettiin vielä yksi ruutu ja siihen sitten lopetettiin.