Olen hämmentävän hyvä laskemaan. Ensin luulin että viime viikolla on kurssin viimenen kerta, mut ei ihan ollu ja sit luulin että se ois ollut tällä viikolla mutta vielä oiskin ensi viikollakin, sitten päästään aloittamaan ihan valmennusryhmäläisinä (tosin JOKU unohti laittaa ilmon ajoissa joten eipä vissiin päästy siihen ryhmään mihin ois haluttu, harmi).

Ja sitten siihen aiheeseen, eli itsensähäpäisyyn, eli agilityyn. Hauskempaahan se on jos sen voi jakaa jollekulle (eli yhdelle blogin lukijalle, Laura nää kattoo kummiskin, terkkui vaan sinne!).

Ratahan oli siis tämmönen (edelleen Koirakoulu ACE:n rata) ja siitä tehtiin (vasen puoli) näin: 6, 11, 7, 8, 13, 14 (pussi). Teemana siis valssit, joissa oon NIIN hyvä (NOT!).

Laura koutsin ajatus oli että ekalla kerralla alusta loppuun. Mun ajatus oli että ei se hyppää sitä kakkoshyppyä enää kun se on seinää vasten ja takana ei ime mikään. Jos se kuitenkin hyppäis sen kakkosen, niin kolmosta ei kyllä hyppää. Ja jos kuiteskin hyppäis kolmosen niin ei se sitä neljättä mee kun putki imee sen jo menemään... Huomas kyllä että kumpi meistä on se jolla on se oikee näkemys (siks mie vissiin maksan Lauralle eikä toistepäin...). Noh, tän seurauksena rata oli mun osalta suunnilleen sellanen hups, sehän meni jo! -tyyppinen ratkaisu ja olin vaan monttu auki väärässä paikassa ja väärään aikaan. Pisteet kotiin Nosteelle ettei vetänyt papuja sieraimiin vaan kiltisti otti vähän laajoja kaarroksia kun kartturi ei ollut kartalla. Me otettiin tää rata kahdella kiekalla yhteensä kuudesti ja tasan nolla kertaa sain molemmat valssit tehtyä oikea-aikaisesti. Mulla on videot joka radalta, säästän teidät osalta ja tässä ois eka, neljäs ja viimonen. On muuten koira oppinu lukittaan hyppyjäkin jos ei muuta. Ja aika mukavalla asenteella kulkee, tykkeen!