Perjantaina Mariannen kanssa nurmipellolla jäljellä. Teemana vieraan tekemä kaarrosjälki, aina kaarros tyhjää ja sen jälkeen namia palkaksi. Kaksi keppiä. Ajoin vaihteeksi kahdesta liinasta. Ajettiin jäljet heti tuoreeltaan. Noste ajoi tosi hyvin! Keskittyi hienosti, piti jäljestä hyvin huolta ja ei hukkaillut. Tässä pitikin olla kohtuu tarkkana kun sitä suoraa ei tosiaan juuri ollut.

Sunnuntaina ajoin 5 tuntia vanhan omatekemän jäljen sängellä. Selkeästi nyt huomasi saman kuvion kuin edellisellä sänkijäljellä, eli sillä on niin epämiellyttävä ajaa että motivaatio jälkeä kohden laskee. Hoiti homman ihan ok mutta paljon epätarkempi kuin normaalisti ja pyrki ratkomaan ongelmakohdat tosi korkealla nenällä.  Keppejä oli viisi, kaikki ilmaisi (myös märistä paikoista) mutta hiukan haluttoman oloinen niissäkin. Pitää muistaa pitää oma pää vaan kylmänä. Noita voisi silloin tällöin ajaa mutta ei usein.

Tokoa tänään kotipihassa, ohjattu aikas hieno, ruudun paikkaa läheltä ja monesta suunnasta, tunnarissa ihan pihalla (great! mutta en hermostunut vaan vedettiin harjoitus rauhallisesti läpi ja koira ei jumittanut vaan teki lopulta jo tosi hienosti töitä), luoksetuloa (hieno!!) ja kaukoja (teemana etenkin istu - seiso, jossa osti uusvanhaa tekniikka yllättävän hienosti. Toko tuntuu kyllä nyt NIIN vaikealle :-/

Illalla fysioterapeutti Susanna Vartiainen katsasti Nosteen tilanteen. Paikallisti aikamoisen jumin samaan paikkaan kuin hieroja-Outikin ja etenkin oikea puoli oli juntturassa (toko ja tottis...). Hyvin Susanna sai kuitenkin jumit auki ja antoi vinkkejä miten niitä kannattaisi ennaltaehkäistä. Metsässä hitaasti hihnassa kävelyä, takajalkojen nostelua vuorotellen, venyttelyä ja taivuttelua etenkin vasemmalle. Ja varmaankin sitä hierontaa kohtuu säännöllisesti koska tässä hullunmyllyssä toi koiran lihashuolto ei ehken ole ihan päällimäinen prioriteetti... ;)