Aluksi tilannetiedotus: Martin  morsian Nääveli synnytti viisi pontevaa porokoiranpentua!! Kolme urosta ja kaksi narttua!! Ihanaa!!! Me ollaan täällä ihan ymmyrkäisinä ilosta! Kiitos Riikalle ja onnea ja jaksamista riiviöiden kanssa!!

Viikonloppu vietettiin Martin (ja muutaman muun) kanssa Popekon jälkileirillä. Kouluttajana toimi Keijo Rautanen. Alunalkaen miun olotilani oli hiukan jännittynyt. Meidän jälkireenaaminen kun on ollut pitkälti yksin puurtamista, johon väliin on tullut silloin tällöin hyvin erilaisia reenejä erilaisissa porukoissa. Näin ollen minulla ei oikeasti ollut kovinkaan hyvää käsitystä siitä missä mennään.

Lauantai aloitettiin metsäjäljellä. Keijo teki Martille alokasluokan jäljen, jossa tosin oli ehkä muutama ylimääräinen kulma ;) Jäljelle lähetys oli hiukan rauhaton (jouduin antamaan kaksi "maahan"-käskyä. Janalla Martti eteni ihan kohtuuhyvin mutta nosti takajäljen. En päästänyt sitä etenemään siihen suuntaan, joten nopeasti Martti korjasi tilanteen. Itse jälki sujui hienosti! Kepit nousivat tasaisen varmasti ja mie sain vain lähinnä yrittää selvittää kinttuni ilman enempiä vahinkoja Martin perässä. Tällä jäljellä Keijo kertoi Martin ajaneen tasaisen varmasti jäljen päällä, edeten hienosti! JEE! Vähänkö oon ylpeä!

Lauantain toisen jäljen Keijo teki taukopaikkamme pihanurmelle. Ikää jäljellä oli ehkä noin puoli tuntia ja keppejä neljä. Otettiin ihan lyhyt jana, jolla Martti tarvitsi tukea, sillä tuollaisella alueella on hankala edetä ja vielä erottaa se oikea jälki. Hienosti jälki kuitenkin nousi ja vielä oikeaan suuntaan. Ensimmäiselle kepille jouduin jarruttamaan, mutta muut nousivat hienosti. Ennen viimeistä keppiä Martin huomio herpaantui ja se alkoi katsella ohimenevää koiraa. Huomautin tästä suullisesti ja matka jatkui viimeiselle kepille. Tosi hyvä harjoitus tämäkin, enkä olisi ihan heti uskonut että se voi noin hyvin mennä.

Sunnuntain ensimmäinen jälki oli 16 tuntia vanha (tosin sääolosuhteet olivat hyvät ja jälki ei näin ollut mikään supervaikea), sisälsi erilaisia kulmia ja vaihtelevaa maastoa ja viisi keppiä. Janalla Martti törmäsi jälkeen kuin seinään ja lähti suoraan oikeaan suuntaan. Mie olin ihan hölmistynyt, niin hienosti se meni. Itse jälkityöskentely oli aluksi hiukan tarkistelevampaa kuin lauantaina, mutta muuttui melko pian rauhallisen ja varman oloiseksi jäljestämiseksi. Jäljen alukupuolella tuli pienikatko, kun Martti jäi kuuntelemaan / haistelemaan jotain aivan muuta, mutta hienosti jatkoi jäljestystä uudella käskyllä. Ensimmäisellä kepillä jouduin hiukan himmaamaan liinasta (se olikin ainoa, jonka tajusin ennen koiraa) mutta muut nousivat tosi hienosti. Kerran jälki katosi hetkeksi, jolloin Martille tuli selvästi hätä ja sen liikkuminen muuttui nopeammaksi ja reippaammaksi. Tämäkin tosin olisi varmaan jäänyt minulta huomaamatta, ellei Keijo olisi asiasta huomauttanut. Tämä oli meille molemmille todella opettavainen jälki. Hyvä mieli jäi siitä miten hienosti Martti homman hoiti. Mie tosin kadotin yhden kepin jonka Martti oli jo nostanut, mutta onneksi kyseessä ei ollut koe...

Kurssin viimeinen jälki oli sänkipellolle. Ei kovin pitkä suora, jonka päässä Johannan hanska. Tällä jäljellä olikin sitten kaksi harhajälkeä, jotka olivat hyvin samanikäisiä kuin itse jälkikin. Janatyöskentely tällaisella avonaisella paikalla on hiukan hankalaa, mutta ohjasin Marttia oikeaan suuntaan ja jälki nousikin kohtuullisesti. Jäljen ajaminen oli sellaista "humputtelua" ja aika kaukana siitä tiiviistä ja tarkasta peltojäljestä jota sen kuuluisi olla. Mahtoiko väsymys painaa? Martti seurasi jälkeä kuitenkin hyvin, eikä motivaatiossa ollut vikaa. Jonkinmoisen häiriön toivat myös joutsenet, jotka olivat alueella jonkin aikaa sitten olleet ja lensivät jäljen ajamisen aikaan ylitse. Ensimmäiseen harhaan Martti ei juurikaan reagoinut, mutta toisella pyrki vaihtamaan jäljen. Toppasin liinasta, jolloin Martti vaihtoi taas nopeasti takaisin oikealle jäljelle ja jäljesti esineelle, jonka hiukan hölmistyneenä ilmaisi hienosti.

Ajettiin siis neljä hyvin erilaista jälkeä, joista kaikista tuli uutta oppia. Paljon opin lukemaan Marttia paremmin ja siitä, kuinka kannattaa treenata. Nyt tuntuu että ei haluaisi paljon muuta tehdäkään kuin reenata jälkikokeeseen! Iso KIITOS leirin järjestäjille ja etenkin Keijolle kannustuksesta ja opetuksesta. Tästä on niin hyvä jatkaa!!