Eilen reenattiin Tarun ja Valan kanssa Pieksämäellä. Aloitettiin tavallisella paikallaololla, joka oli ajaltaan kohtuullisen pitkä ja häiriönä olivat pressun takana kälättävät ohjaajat :)

Tästä jatkettiin seuraamisella. Taru käskytti ja me tehtiin. Palkkasin pysähdyksissä ja käännöksissä vaihtelevasti. Meni aikalailla hyvin. Paikka ja kontakti säilyivät hyvinä, lukuunottamatta niitä palkkaamisen jälkeisiä "unia" joista M ilman eri käskyä yleensä lähti taas reippaasti. Seuraamisen lopuksi otettiin tuttua sivullaoloseuraamista, Tarun ja Valan tehdessä häiriötä. Tätä lisää, kiitos nam! Oli hyvä seuraamistreeni.

Seuraavana otettiin kaikesta manaamisesta huolimatta, tunnari. Oma oli voimakkaasti hajustettu ja väärät olivat Tarulla paljon lyhemmän aikaa (olisi siis ihan hyvä jos saisi välillä niitä onnistumisiakin alle). Reippaasti lähti kapuloille, teki aivan pienen lenkin kapuloiden vieressä, haisteli kaksi väärää, nappasi oikean ja toi sen mulle. Voi sitä onnea ja iloa ja suuri kivi tippui sydämeltäni! Olipa ihanaa saada onnistunut treeni "vieraassa" paikassa.

Kaukojen kanssa menikin sitten hiukan sähellykseksi. Seisomisesta istuminen oli tällä kertaa hankalaa. Ensin sitä ei voinut tehdä, ja sitten istu-käskyllä alkoi hulvaton peruuttaminen. Ei pitänyt pokka millään. No, palkkaavan liikkeenohjaajan avustuksella otettiin aika paljon toistoja läheltä, välillä palkaten myös paikallaan pysymisestä, kun meinasi vieteri pompauttaa aikalailla ylös...

Näiden treenien tärkeimmäksi kultaiseksi langaksi tuli kyllä todella tärkeä asia. Taru huomautti mulle siitä, että mie käytän aika paljon käskyjä kieltoina ja annan niitä kovalla äänensävyllä. Pitäisi ottaa enemmän käyttöön "ei", jonka jälkeen se itse käsky tulisi iloisesti. Niin siihen on varmasti mukavampi reagoidakin. Tästä on varmaan johtunut se, että me ei olla vieläkään Martin kanssa löydetty sitä *parasta* tekemisen riemua yhdessä. Kiitos Tarulla mahtavasta oivalluksesta! Omia virheitään on välillä niin hankala huomata, mutta onneksi on noin ihania ihmisiä, jotka tuovat ne esille! Tokon parasta antia! Ihania oivalluksia (vaikka ihan hiukan on kyllä syyllinen olo)! Positiivisuusprojekti alkakoon ;)