Perjantaista sunnuntaihin opiskeltiin pitkät päivät jäljestystä SPKL:n peko jälkileirillä. Tosi hyvä ja monipuolinen porukka ja paljon asiaa ja harjoituksia. leirin taso oli aika kova, kuten syksylläkin koska kaikki koirat olivat jo kokeneempaa sorttia. Sää oli kovin helteinen koko ajan mikä ei meitä juuri häirinnyt mutta joillekin koirille tuli ihan fyysisiä oireitakin. Auton jäähdytykseen sai siis panostaa ihan huolella.
Perjantaina me suunnattiin ensin Keijon kanssa metsään. Siellä noin tunnin tai puolitoista vanhentunut jälki jossa monta tuoreempaa harhaa ja viitisen tien ylitystä. Jäljen nosto oli oikein hyvä (tämän olisi voinut tehdä janaharjoituksenakin mutta päätin valita teiden ylitykset koska niitä on tehty vähemmän ja nostot ovat olleet mallikkaita). Martti ajoi jäljen oikein hyvin. Ensimmäistä esinettä etsi tosi pitkään ja menin itsekin sitä etsimään kun näytti niin oudolta. Se ei vaan löytynyt ei Martin, inun eikä Keijonkaan toimesta. Jatkettiin siis matkaa :) Teiden ylityksen olivat oikein hyviä. Suurimmat osat harhoista Martti merkkasi tai jätti kokonaan noteeraamatta. Lopussa alkoi vissiin väsymys painaa kun jäi yhteen kohtaan pitkäksi aikaa arpomaan harhalle mutta loppujen lopuksi sitten jatkoi oaa jälkeä pitkin. Esineilmaisu takkusi hiukan eikä kaikkia olisi halunnut ilmaista ja tuonti oli vähän puolinaista.
Seuraavat jäljet tehtiin samana iltana happanemaan helteiseen yöhön. Lauantaiaamuna (hirmuisen aikaisin, tällä leirillä ei vetelehditty!) lähdettiin niitä ajamaan. Jäljen nosto oli taas kuin oppikirjasta, samoin ajo. Esineilmaisu nyt todella hyvä koko matkan. Melko alussa oli myös paluuperä, jossa M merkkasi jo ennen paluuperää minne jälki menee, mutta jatkoi eteenpäin ja nosti esineen. Sitten se tarkisti vielä minne jälki menee mutta ei halunnut jatkaa ennen kuin sai ratkaistua homman umpeen ja hetken tarkasteltuaan ajoi paluuperän takaisin ja jatkoi matkaa. Loppu jälki meni aivan yhtä mallikkaasti kulmineen ja tienvieruspätkineen. Olin NIIN ylpeä! :)
Lauantai-ilatna lähdettiin Ilkan mukaan hajuja erottelemaan. Kaikille tehtiin kaksi samanlaista harjoitusta, joissa ensin annettiin lähtöhaju, sitten edessä oli kolme "väärää" jälkeä noin 1-2 metrin välein ja neljäntenä oikea jälki. Ensimmäisellä kerralla M meni ekan harhan yli todeten että tässä on mutta ei oteta ja toisen harhan kohdalla tuli epäusko ja kokeili olisiko se se. Annettiin lisää hajua pussista, jolloin ylitti viimeiset harhat ja jatkoi suvereenisti omalle joka oikein imi mukanaan. Metallipalikan ilmaisussakaan ei mitään ongelmaa. Toisessa harjoituksessa merkkaili vääriä hiukan taajempaan ja voimakkaammin mutta omankin nosto oli vahvempi kuin ekalla kerralla.
Sunnuntaiaamuna sitten asfaltilla ominaishajujälkeä. Jäljet olivat siis kokonaisuudessaan Prisman asflattipihalla ja ominaishajua tehostettiin suihkuttamalla suihkepullosta vesitäppiä askeleiden alle (vesi oli "hajustettu" jäljentekijän hajulla). Ensimmäinen jälki oli noin 30-40 metriä pitkä, vesitäppä jokaisen askeleen alla ja alussa ja lopun metallipalikan alla isompi läntti. Ensin annettiin taas hajua pussista ja sitten odotettiin lähtisikö koira itsenäisesti. Martti on opettettu siihen ettei se mene mihinkään enne lupaa (niin kuin näköjään lähes kaikki koirat) joten eihän se ilman lupaa lähtenyt. Luvan saatuaan ajoi jäljen tosi hyvin. Tuulen muakana ajautui vähän jäljen sivuun mutta kun tuuli tyyntyi niin palasi tarkasti jäljen päälle ja ajoi oikein mallikkaasti! Palikan ilmaisukin taas oikein hyvä.
Toinen jälki oli jo aika paljon pidempi ja täppiä oli harvemmassa. Otti hajua ja odottelun jälkeen lähti taas hyvin ajamaan. Teki pieniä tarkasteluja mikä kuuluu asiaan mutta kokonaisuutena taas hirmuisen hyvä suoritus.
Kolas jälki sisälsi jo harhoja (aikalailla samanikäisiä kuin jälkikin) ja väliesineen. Täpppiä oli esineelle asti joka askeleella, ja alkupätkä meni Martilta ihan henkseleitä paukutellen. Olisi siis pitänyt jo vaikeuttaa. Hyvä esineilmaisu ja loppupätkä meni jo paljon paremmin kun apuja oli vähemmän. Olin tosi yllättynyt miten hienosti homma toimi!
Palautetta saatiin lähinnä siitä että pitää harjoitella paljon vähemmän ja tarpeeksi vaativia juttuja ettei koira kyllästy ja että motivaatio pysyy ylllä. Paljon tuli taas uutta asiaa ja sen sulatteluun menee varmaan jokin aika. Iso kiitos kouluttajille, treeniseuralle ja etenkin Minnalle jonka kanssa majoituttiin ja lenkitettiin koiria (molemmat Martit saivat siis lenkkeillä ja majoittua samassa huoneessa ilman häkkejä tai muita kommervenkkejä - teki tosi hyvää niin koiralle kuin emännällekin!).
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.