On tää tokoilu välillä aika vaikeeta!Kotitreeneissä ohjattu meni jo tosi kivasti mutta jostain syystä tällä viikolla se taas jumitti ja oikein huolellisesti. Samoin tunnarin vein yhtenä päivänä pois mukavuusalueelta, laitoin kapuloita lumihevosten jäännösten ympärille ja päälle (vääriä sekä oman) ja se oli Nosteelle todella vaikeaa. Saatiin kuitenkin ihan ok toistojakin. Tämä treeni oli sille kuitenkin niin vaikea että se meni ihan epävarmaksi koko tunnarissa ja rupesi tekemään sitä että ottaa oman kapulan, lähtee palauttamaan mutta kesken matkan pysähtyy ja pudottaa kapulan ja jäätyy ihan kokonaan. Olen odotellut aikani ja jos ei ole lähtenyt mitään tarjoamaan niin olen uuden käskyn sanonut. Menee lähes poikkeuksetta tarkistamaan vääriä ja unohtaa sen oman kokonaan ja sittenhän ei voi enää tehdä mitään kun sitä omaa ei siellä ole. Voihan huokaus. Noh, tätä jumpataan ja nostetaan taas itsetuntoa lähiajat, uskon että saan sen siitä vielä kuntoon, sain viimeksikin mutta pakkohan sitä on viedä eteenkinpäin, ei se koskaan kehity jos aina vaan tehdään niitä samoja helppoja juttuja. Se on vaan niin hirmuisen pehmeä että kaikki epäonnistumiset tuntuvat sen musertavan. Tämä on sellainen asia jossa pitää itse olla tarkkana, ei saa helpottaa liikaa mutta pitää osata rakentaa sopivassa suhteessa onnistumisia ja haasteita, eikä vetää ranteita auki silloin kun koira meinaa luovuttaa. Kaukot on menneet vaihtelevasti, välillä hyvin, välillä tekniikka meinaa hajoilla varsinkin kun matkaa kasvattaa. Ruudun paikkakin alkaa hahmottua, samoin seuraaminen on parantunut.

Eilen oltiin Satsun valkassa Viiksessä. Oli ihan sairaan hyvä valkka taas! Aloitettiin taas ohjatusta ja paikallistettiin se ongelma siihen että usko loppuu taas koiralta kesken. Jos se ei muista lähetyskohdassa ollessaan satavarmaksi missä kapula on (tarkalleen) tai jos se ei sitä vilkaisemalla näe, niin se ei lähde edes yrittämään. Tehtiin sitten niin että piilotettiin kapulaa erinäisten esteiden taa ja minä kävin itse näyttämässä että missä kapula oikein on. Saatiin ihan kivoja toistoja näin ja sitten tehtiin jo niinkin että Satu vei kapuloita (piiloon ja näkyviin) ja hyvin menivät nekin. Satu neuvoi että jos ei lähde ykkösellä niin mun pitää juosta ja yrittää napata se kapula. Valkassa sainkin kerran sen napattua.

Tokalla kiekalla tehtiin sitten luoksetulon loppua. Olen sitäkin kyllä kotona treenannut sekä lelu, että namipalkalla mutta on ollut sellainen olo ettei se oikein onnistu. Tehtiin hetsaamalla, Satu piti Nostetta ja minä hetsasin ensin namilla ja sitten ilman (aluksi lyhyt matka, sitten pidennettiin). Saatiin aika mukavaa settiä aikaiseksi! Otettiin myös vinoja ja niissä on kyllä pihalla kuin lumiukko, menee aina vinoon jos ei auta. Ei siis vielä(kään! kääk se on jo kolme eikä osaa tollasta pentujuttua!) osaa vaan sitä paikkaa.
Toisena asiana tehtiin kaukoja jossa saatiin kehuja asenteesta ja yritteliäisyydestä. Tekniikka ei vielä kanna kauas puhtaana mutta yritteliäisyys ei katoa. Jatkamme tän suhteen suunnilleen samoilla linjoilla koska se nyt on vaan sellanen juttu että toistoja, toistoja, toistoja... ;)
Ihanaa kun on tollanen ryhmä ja pääsee säännöllisesti valmentautumaan! Jotain toivoakin tässä mokelluksessa! :D Seuraavat pari kuukautta on taas Outin valkkoja. Mietin myös että menisinkö osallistumaan tai kuuntelemaan kun Melakarin Tarja on tulossa Kuopioon. Tod näk kuuntelupaikka ois fiksumpi koska maaliskuussa päästään sitten lappalaisten tokokoulutukseen jossa kouluttajana on ihana Oili! <3 Onneksi päästään sinne, se lohduttaa vähän kun erkkari jää Jounin kouluhommien takia väliin.