Viikonloppuna taas reissattiin Martin kanssa Joensuuhun kotikonnuille pelastuskoirien jälkikoulutukseen. Me päästiin mukaan vähän villillä kortilla, sillä pääsyvaatimuksena olivat joko PEJÄ tai tai JK3 ja etusija oli hälyryhmiin sijoitetuilla koirakoilla. No pääasia että päästiin mukaan. Kouluttajina olivat Keijo Rautanen (rajalta) ja Ilkka Hormila (poliisista).

Lauantai aloitettiin tiiviillä teoriapaketilla joka sai kyllä herneet liikehtimään kiivaasti. Jo tässä vaiheessa oli aika selvää että tämäntasoisesta kurssista en ole osannut haaveilla edes unissani ja oli mahdollisuus oppia aivan uusia juttuja. Tätä intoa ei lannistanut edes kaamean kylmä ja kostea sää, joka meitä odotti kun siirryttiin maastoon.

Meidän porukkamme oli lauantaina Keijon hoteissa. Harjoituksena oli tuore jälki, jonka leikkasi harhajälki 2- 3 kertaa noin 90 asteen kulmassa. Ensin siis jäljen ylösotto tien varressa. Martti sai hajua jo itse jäljestä, mutta halusin sen etenevän suoraan sinne minne pyysin, ja sainkin sen ohjattua kivuttomasti janalle. Jälki nousi hyvin ja Keijo antoi palautetta että olin vahvistanut hyvin ja oikeaan aikaan askeltamalla koiran perään. Ensimmäisen harhan Martti merkkasi, mutta ei ajatellutkaan vaihtavansa ja jatkoi varmasti matkaa (tosin jos en olisi tiennyt että siinä on harha, en olisi merkkausta varmaan huomannut). Seuraavaksi oli vuorossa paluuperä, jonka päässä keppi. Ilmaisut menivät ihan mukavasti, mita nyt kaamean kova vauhti vähän ajoi välillä kepistä yli, mutta Martti palasi kuitenkin hyvin itse takaisin. Paluuperä olikin ihan uusi juttu ja Marttille tuli vähän hätä kun jälki hävisikin. Se sitten lisäsi vauhtia aika runsaasri ja mulla oli olo kuin moukarinheittäjällä, sillä erotuksella ettei se moukari välttämättä itse päätä minne haluaisi mennä. No onneksi Keijo olikin suunnitellut paluuperän lyhyeksi, joten jälki löytyi kohtuullisen nopeasti ja matka jatkui (edelleen liian vauhdikkaasti). Seuraavaa herhaa ei enää edes noteerannut. Sitten jälki tulikin tien reunaan ja meni siinä muutaman metrin. Pyysin Sannaa laittamaan nameja muutaman vahvisteeksi ja ne toimivatkin loistavasti. Hienosti ajoi tiepätkän. Loppu sitten taas vauhdikkaasti metsässä ja harhan yli viimeiselle kepille.
Palautetta tuli etenkin vauhdista. Jos Martti kiihdyttää, niin pitäisi itse olla kiihdyttämättä sitä lisää vaan pikemminkin rauhoittaa. Paluuperä oli kiva uusi juttu, joka ei sitten ollutkaan niin hurja mitä joskus ajattelin. Ihan hyvä "jäljen hukkaus" harjoitus, joita pitääkin muistaa tehdä silloin tällöin matkaa maltillisesti kasvattaen. Noita tiejälkiä pitää nyt yrittää ihan oikeasti reenata, ettei jäisi vain ajatuksen tasolle. Pidetään nameja siellä ainakin osittain mukana, että säilyy se itsevarmuus mistä nyt tykkään kovasti.

Sunnuntaina päästiin sitten ihan uusille vesille Ilkka Hormilan mukana. Aloitettiin opettamalla koiralle hajun haistamista pussista naksuttimen avulla. Muovipussissa oli siis vieraan ihmisen hajustama metalliputken palanen. Tämä oli Martista aivan sairaan hauskaa ja innostui oikein kunnolla. Rupesi välillä jopa kiskomaan pussia ja kantoi ja toi palikkaakin mielellään.
Tätä taitoa tarvittiinkin sitten maastossa, jossa tehtävänä oli antaa koiralle haju, lähettää se janalle ja janalta nostaa samanhajuinen jälki ja noin 40 askeleen päästä ilmaista samanmoinen metallipalikka. Näitä tehtiin kolme peräkkäin ja Martti toimi tosi hienosti. Ei välittänyt häiriöistä, otti hajua mielellään, eteni janalla hyvin, nosti jäljet mallikkaasti, jäljesti yllättävän tarkasti noin tuoreella jäljellä ja nosti palikat varmasti. Mahtavaa!
Varsinainen haaste saatiinkin sitten toisella puoliskolla jossa otettiin samanmoinen jana, lisähaasteena väärä jälki ennen sitä jälkeä mistä hajua otettiin. Väärä jälki oli noin 1,5 tuntia vanhempi kuin se oma tehtävän helpottamiseksi. Martti otti hienosti taas hajua, eteni kohtuullisesti (minä päästin sen vielä liian pitkälle liinalle...). Väärän jäljen se nosti haparoiden. Siltä kutsuttiin pois, annettiin uudestaan hajua ja siitä sitten oikealle jäljelle joka menikin hyvin.

Oli aivan hirmuisen mielenkiintoista ja nyt aletaan reenaamaan myös tuota hajuerottelua. Mahtavaa, ja on se niin hienoa että on koira joka on tuolla tasolla ja omaa kapasiteetin tälläisia opetella! On aikas etuoikeutettu olo! :)