Illalla lähdettiin ajamaan jälkiä. Martin jälki oli noin neljä tuntia vanha, reilu parisataa metriä pitkä (ehkä) serpentiini. Jälki nousi hyvin, samoin kaikki kepit. Panun tekemät tuoreet harhat olivat taas murheenkryyninä. Voi per*e. Kai se _joskus_ lähtee sujumaan. Jäljen ajo oli ihan mukavaa, ei juuri koiraa haitannut sateessa painunut jälki.

Rasalle olin tehnyt lyhyen verijäljen joka oli myös noin nelisen tuntia vaha. Panulta pikkisen unohtui rauhoittaa  koiraa ennen ensimmäistä makausta, miksi alku oli Rasamaista häsläystä. Yllättävän nopeasti se kuitenkin rauhoittui ja jäljesti pitkän pätkän hyvin. Sitten tuli pressuilla peitetty kasa jäljen viereen joka vähän pelotti ja häiritsi keskittymistä. Pikkisen mietittyään jatkoi kuitenkin jäljestystä oikein kivasti ja merkkasi toisen makauksenkin ihan mallikkaasti. Siitä jäjestys oli taas hiukan vauhdikkaampaa mutta enemmän suoraviivaista kuin ennen. Pikkuinen hukka tuli, mutta Rasa selvitti sen kivasti ja kaato löytyi. Jäljelläkin Rasa vaatii työrauhan ja samalla pikkuisen liinasta rajoittamista ettei mene ihan hulmuamiseksi jos jälki hukkuu. Reippaasti se kuitenkin etsii.

Jälkien jälkeen käytiin reippaalla metsälenkillä. Koiristakin taisi olla mukavaa nähdä välillä uusia maisemia.

Kävin vielä parkkiksella reenaamassa vähän seuraamista. Oli ihan ok, mutta se jokin siitä puuttuu. Äh, en oikein tiedä millä sen saisi sellaiselle mallille kun haluaisin... Ehkä pitää nyt hiukan vaihdella sen loppupalkan suhteen miten sitä antaa, niin ei sekään sitten häiritse keskittymistä. Puuh, ei oo liian helppoa mutta sentäs haastavaa ;)