Olenpas ollut laiska kirjoittamaan viime aikoina. Jospa sitä tästä nyt tormistautuisin. Reenattu kyllä ollaan mutta ei välttämättä kovinkaan ajatuksen kanssa, mikä Martin kanssa näkyy sellaisena että sen vire laskee ja Rasan kanssa taas niin ettei se malta enää kuunnella mitään vaan kunhan tekee jotain. Kumpikin on aika ärsyttävää, mutta jospa ongelma korjaantuisi jos vähän taas alkaisi suunnittelemaan ja ehkä jopa toteuttamaan niitä suunnitelmia.

Mutta asiaan, eli rasan tokoryhmä kokoontuu nykyisin ihanassa VarPS-areenassa keskiviikkoisin, joten siellähän me oltiin sitten viime keskiviikkonakin. Aloitettiin kaukoilla ja koska niitä on reenattu edelleen liian vähän, on etenemistahti liian nopea ja vaihdot huonot. Äsh! Nyt pitää oikeasti ottaa itseä niskasta kiinni ja reenata vähintään kerran päivässä, koska ei ne muuten pikkublondin päähän vaan uppoa. Jatkettiin tunnarilla, joka oikein hieno.
Tästä sitten siirryttiin onelmakohtaan eli metallinoutoon. Noutaahan tuo, mutta palautusvauhti ei ole hyvä. Ohjeeksi siihen ylipitkiä heittoja ja vapautus pallolle pikkuhiljaa lähempää ja lähempää. Luovutusta nyt hetken aikaa sitten ihan kokonaan erikseen. Luodaan nyt mielikuvaa että sen metallikapulankin kanssa juostaan aina tosi lujaa. Yksinkertaista, mutta ilman apuja olin tämän kanssa ihan solmussa (kiitos Satsu avusta!). Ruudussakin mulla oli taas liian kiire. Hyvin löytää vieraankin viemälle pallolle mutta tyhjä ruutu on vielä vähän kumma jos sitä ei ole käyty erikseen näyttämättä. Madalletaan kriteeriä ja reenataan, reenataan ja reenataan. Kyllä se sen joskus vielä oppii!

Oman vuoron jälkeen muutaman koiran verran taukoa ja sitten paikallaolot. Istumisessa liian pitkä aika palkatta, meni levottomaksi ja lopulta valahti maahan. :( Ei ehken ressiä tästä, ensi kerralla muistan käydä välipalkkaamassa. Paikkamakuussa ei ääntä, mutta joitain lonkanvaihtoja. Ei mitenkään huono, mutten voi sanoa että hyväkään. Ihan typerää että se edelleen tärisee jännittyneenä melkein koko reenit läpi. Vaikka se ei muissa liikkeissä niin näykään niin paikallaoloissahan se nyt sitten haittaa ihan kunnolla. Tämäkin tosin rauhoittunee kun tulee lisää pidempiä reenipätkiä ajatuksen kanssa. 

Nyt sitten kotihommien kimppuun, eli tunnaria ja metallin palautusta molemmille :)