Eilen oli pitkästä aikaa sellaset treenit, että mie sain niistä itse todella paljon irti. Tuli ihan uutta näkemystä etenkin luoksetuloon ja sitten varmuutta ruutuun. Treenattiin siis Päivikin Tanhun kanssa (joka on muuten aivan uskomattoman hurmaava!)

Seuraamisessa on geenivirhe. Poikitusta hitaassa kävelyssä. Ongelmaa ei selkeästikään voi ratkaista... Tai no, ratkaisu on varmaan niin tylsä, että pitäisi treenata. Voihan hanuri. Eikö meillä ole jo tarpeeksi muutakin säädettävää? Hitaan kävelyn kuurille kuitenkin mars! Vaikka pari askelta päivittäin. Otettiin myös superhäiriöitä ja kiehnättiin toistemme kyljissä. Tämä aikalailla jees.

Luoksetulo sit. Pysähdys aika hyvä, tosi parempiakin on nähty. Enemmän sain sit irti kun pohdittiin sitä loppuvauhtia ja näin Tanhun luoksetulot. Se ON mahdollista tehdä kunnolla loppuun saakka (auts). Sain tästä mielettömän paljon MOTIVAATIOTA ja intoa luoksetulotreeneihin. Tänään jo lenkillä aloiteltiin... ja yritän muistaa olla tuijottamatta koiraa.

Ruutu: se hiivatin namialusta joutaa polttaa. Miksi sitä pitikään kokeilla?? Palkka kauemmas ja palkkana pallo. Paranee, epäilemättä. Nyt oli vähän epävarma ja vaisu. Etsii jotain menninkäisiä niiltä merkeiltä.

Tunnarit taas: aloitetaanpa alusta, eli
A)keskiviikkoaamusta: häiriöt kasaan, joista yksi selvästi erillään. Oma piilossa. Bueno.
B)keskiviikkoilta (ei kotona): tiivis kasa häiriöitä, oma piilotettu, tämä taas hyvä
C)torstaiaamu: (kotona jälleen) sama kuin A. Ensin juoksi kapuloille ja leväytti ne, jonka jälkeen jähmettyi... kutsuin nätisti sivulle ja lähetin uudelleen, jonka jälkeen nenä oli auki ja etsi hyvin oman.

Tästä eteenpäin on suunnitelmissa näin:
-pikkuhiljaa häiriökapuloita siirretään suuremmalle alalle (ja niitä ei enää ole kuin alle 10) ja oma pysyy edelleen piilossa.
-omaa aletaan piilottaa häiriöiden sekaan
-omaa aletaan pikkuhiljaa piilottamaan vähemmän, niin että se on lopulta näkyvissä
-siirrellään palikat koeasetelmaan
Olisikin noin helppoa. Siinä on varmaan taas joku juttu mitä en ole ajatellut, mutta se on taas sen ajan murhe. Sen nyt ainakin mietin, että treenikentällä yms vieraissa ympäristöissä ollaan aina askel helpommassa kuin kotona.

Tänään hyppynouto. Ensin ihan noutoa niin, että asetelma oli tämä:

Martti ----------Kapula-----------Minä

Martti piti tätä ihan idiotismina, mutta teki ihan jees. Sitten hyppynputoa, kapulaa heitellen miten sattuu. Nouto on vähän liian vahva, ja kun heittää kapulan esteestä vasemmalle, niin kiusaus on suri jättää hyppäämättä. Tästä lähtien treenihyppymme kehystetään noutokapuloilla. Ei enää uutta Rantasalmea -kiitos!