Töiden jälkeen hirveällä kiireellä Niittypurolle todella märälle pellolle tekemään jälki. Noin 150-200m pitkä, suoria kulmia 5-7, teräviä saman verran. Keppejä 6. Ehti vanhentua (taas) harmittavan vähän eli reilun puolituntia. Nameja joidenkin kulmien jälkeen joka askeleella, noin 10 askelta peräkkäin. Jäljen nosto oli taas vähän omituinen, eteneminen suoraan pellolla on aika vaikeeta ja sai vissiin vähän hajuja tuli jo kauempaa jäljeltä. Nousi kuitenkin ihan oikeaan suuntaan.

Ensimmäiset kulmat oikein hyvät, samoin keppien nostot. Jäljesti yllättävän tarkasti noinkin tuoreella jäljellä. Neljännestä kepistä huristeli ohi, joten palautin jäljelle kepin etupuolelle ja nyt se sitten nousikin. Ensimmäisellä terävällä kulmalla tuli hukka ja hirmuinen kiirus, mutta pienellä rengastuksella oikea jälki löytyi. Sama homma pari terävää myöhemmin. Osa kulmista aivan kuin oppikirjasta ja kepit etsi hirmuisen tarkasti. Usein joutui todella etsimään niitä, mutta motivaatio oli hirmuisen hyvä. Ajoin tämän jäljen noin 5 m päästä ja liina koko ajan tuntumalla.

Jäljeltä sigahdettiin sitten tokoa treenaamaan. Martti oli taas aivan innoissaan, mikä tuli varsinkin noissa liikkeissä esiin ääntelynä. Se pitää nyt saada pois, joten puutuinkin siihen niin systemaattisesti kuin pystyn (eli parannettaa myös tässä). Seuraamista ihan pikkisen, se oikein kiva. Sitten ruutua, jossa merkki ihan ok (useita toistoja) eikä nyt karkaillut liikkeenohjaajan käskyistä. Haukkumisesta kutsuin pois ja uusi yritys. Ruutuun ensin namikipolle, seuraavalla kerralla tyhjään ja sitten taas kipolle. Tässä mulla on pari ongelmaa, eli en osaa ottaa sitä haukkumista pois (argh!) enkä hahmota milloin pysäyttää (great....). Ruutu tuntuu nyt tosi vaikeelle, mutta jospa se tästä...

Ohjatussa ei taas merkki meinannut olla mitään, joten sitä jankattiin hetki. Vasemman hakihienosti, mutta oikealle tuli kamalan monta ääntä, joten uusintalähetyksiä otettiin varmaan toistakymmentä. Puuh... Onneksi saatiin kuitenkin sellainen äänetön ja hyvällä linjalla oleva nouto ennen kuin multa katkesi ohimosuoni.

Loppuun vielä tunnari, jossa räpläsi taas innoissaan vääriä, mutta nosti kuitenkin oman ja palautti sen ihan ok. Huhhuh! Positiivista on että Martti oli niin innokas. Negatiivista sitten taas se ääntely ja korvattomuus. Vissiin pitää ihan oikeasti reenata ;) Kiitos Reijalle seurasta ja avusta!