Ihanaa kun en ole enää kipeä!! Eilen kipastiin lähipellon kautta lenkille ja tein sinne Nosteelle kevään ekan jäljen. Pelto näytti kauempaa jo ihan hyvälle mutta vettä seisoikin paikkapaikoin paljon ja aika kosteaa menoa oli. Eikä kaikkia kosteikkoja voinut millään kiertää. Päätin ottaa varman päälle ja namittaa paljon, kuitenkin monen kuukauden tauko takana. Ekalla suoralla nameja melkeistä joka askeleessa ja ekan kulman läpi. Tokalla suoralla aluksi kolme tyhjää + 1-2 namia ja loppu 5 tyhjää. Tokalla suoralla myös eka keppi joka nousi hyvin. Kulmia oli yhteensä viisi ja lopussa kaarros, keppejä neljä. Tyhjät lisääntyivät siis koko ajan loppua kohden mutta ihan lopun varmistin taas tiheämmällä namituksella. Noste meni koko jäljen tosi syvällä nenällä, söi namit melkoisen huolellisesti ja oli oikein motivoitunut. Nenän se aukaisi vasta ekan kulman jälkeen kun namit vähenivät, tämäkin vahvistaa sitä teoriaa että se paljon namitetuilla ei todellakaan jäljestä vaan etsii vain nameja. Nyt kuitenkin siirtyminen pidempiin tyhjiin meni sujuvasti ilman sen kummempia ryntäilyjä. Muutaman kerran painoi liikaa mutta pidin vaan oman rytmin tasaisena niin rauhoittui. Ajoin melkein koko jäljen 2-3 metriä koirasta. Esineisiin reagoi hyvin ja ilmaisutkin olivat ihan suht hyvät ottaen huomioon että märkää oli (ja valjaat puristivat kun Noste on mennyt vissiin kasvamaan!). Vnhentua jälki ehti vain noin reilun puoli tuntia ja jälkeä polkiessa pellolla loikki ristiin rastiin kolme rusakkoa. Ihme etteivät pelänneet mua enempää mutta tulipa ainakin tuoreet harhat moneen otteeseen!

Viime kesänä Noste meni reilun 20 jälkeä mikä ei ole kovinkaan paljoa. Varsinkin kun yhteensä sillä on vain alle 50 jälkeä takana koko ikänään. Olen kuitenkin sen verran luottavainen siihen että jäljen puolesta se varmasti ykkösen ja kakkosen (metsässä) selvittäisi. Kilometrejä pitää kuitenkin saada alle ennen voittajaa. Onneksi se ei liene mitenkään edes realistinen vaihtoehto tälle kaudelle, varsinkin kun koira on noin nuori.

Jäljen vanhetessa käytiin lenkillä ja lenkin lomassa yhden esineen esinekaistale. Oli varmaan vähän alimittanen, oisko ollu 35 - 40 m syvä vain ja esine takarajalla. Nyt irtosi ihan hyvin ja löysi kohtuu nopsaan. Valjaat pitää kyllä tuunata ennen hakumetsään menoa, ne on Martin ekat eli yli 10 vuotta vanhat ja Martiskaisen mitoituksilla. Piänee siis hiukka kiristellä.

Tänään oltiin Mamin ja lapsien kanssa Suonenjoen hallilla tokoilemassa. Varmaan viimoset hallitokot tälle kevättä, aletaan siirtyä ulos. Noste teki kaksi settiä. Vire ei ihan optimaallinen muttei nyt huonokaan. Syiksi mietin joko seuraamispaikan hinkutusta tai sitä etten nyt ihan ollut itse mukana. Huomasin Mamin vuorolla että olin varmaan taas vaan puolihuolimattomasti palkkaillut lelulla ilman oikeaa ilahtumista kun panin merkille miten hyvin Mami leikitti Teppoa. Note to self. Älä sluibaile.
Ekassa osassa avo normijärkässä. Seuraamisen alku, ok. Sitten hinkuti, hinkuti seuraamispaikkaa hetkinen. Maahanmeno istumisen kautta mutten korjannut. Pikainen istuminen väliin. Luoksetulon alku käskytettynä ja stopista pallo. Tein vanhan käsimerkin joten kierrätin vielä pari kertaa että pääsin ottamaan stopit erilaisella käsimerkillä. Reagoi molempiin ihan samalla lailla. Sitten seisominen joka hyvä ja taas pika istuminen (ettei se unohtuisi). Nouto kilon kapulalla ja vauhdista leluun. Hyppy ok, istumisesta palkka ja kaukoissa ekasta istumisesta palkka.

Tokassa setissä ensin voi kaukoja läheltä ja aika paljon autettuna. Sitten yksi tunnari (vein oman mutta lähetin kokeenomaisesti) jossa meni ravaten kapuloille, alkoi haistella ja reagoi varmasti omaan ja palautti ravilla. Selkeää edistystä kuitenkin, eikä se ollut mitenkään ahdistuneen oloinen vaikka olin niin kaukana. Loppuun vielä ruutua. Kahdella ekalla alusta ruudussa, tokalla meinasi luistaa kosketuksesta mutta palkkaahan ei saa ennemmin. Kolmanneksi tyhjä ruutu ja tadaa! Valoa tunnelin päässä! Se oli oikein hieno!