Koe lähestyy ja kukas tuttu se sieltä taas saapasteli kuvioihin! No toki se tuttu koeahdistus kun me ei osata yhtään mitään ja kaikki hajoaa ja en pääse treenaamaan ja pitäis tehdä sitä ja tätä ja tuota. No sitten vaan tajusin että teen justiinsa sen verran mitä jaksan ja ehdin ja pystyn (nyt on vähän muilla elämän osa-alueilla paljon asioita käynnissä joten ei pysty ihan niin täpöllä keskittymään treeneihin mitä haluaisin) ja se sitten riittää siihen mihin se riittää. Vaikka se onkin rotumestiskoe ja koulari oisi niin pop niin tukinpa siihen kuollaan jos ei koularia saadakaan. Nähdäänpähän mukavia ihmisiä ja päästään tarkistamaan tasomme voittajaluokkaa silmälläpitäen.

Käytiin siis sunnuntaina Simpekin kentällä keskenämme. Noste teki muutoin hienoa settiä mutta seisomiset istui (outo moka, on tehnyt tosi varmat jäävät). Esteetkin teki hienosti, olin tosi tyytyväinen (vaikka tällä kentällä se ekan kerran kävi jumimaan!). päätinpä sitten ottaa pitkästä aikaa eteenmenonkin kokonaisena ja sehän meni sitten aivan sairaan hienosti.

Kunnes sitten maanantaina Suonenjoella se ei enää lähtenyt eteenmenoon ollenkaan... voi itkevä viulu! On nyt tämäkin nähty. Eipä siinä, sitä ollaan nyt jauhettu pari kertaa päivässä ja ehkä aavistuksen on jo edistymistä tapahtunut mutta yllättävän paljon jumittaa edelleen. Huhhuh... Suonenjoella oli hikiset treenit, hullu helle ja otin paikallaolon vielä alle. Ihan kohtuullista settiä teki muuten muistaakseni.

Kotona ollaan enimmäkseen puuhailtu vain pihatottista, eli seuraamista, jääviä, luoksetuloa (loppuasentoa ja vauhtia), sivulletuloja, seuraamisessa kaarroksia ja esim tötsien välissä seuraamista ja sitten sitä hiivatin eteenmenoa. Aika vaihtelevasti on mennyt ja aika vaihtelevasti on oma pälli kestänyt mukana.

Tänään kävin vielä Lepikällä jossa ihan ok seuraamista yms. Hypyllä (tosi kyhyt matka ja este on ennenkin todettu melko pelottavaksi) ensin pientä jumitusta mutta teki jo tokalla kerralla ihan omalla tasollaan. Eteenmenoa saatiin sitten hinkuttaa jokusen kerran mutta päästiin ihan yhteisymmärrykseenkin. Jospa viikonloppuna ehtisi niitä maastojakin sitten...