Jarin koulutusvuorolla meillä ei ollut mahdollisuutta enää peltojälkeen joten tehtiin vain kaksi janaharjoitusta. Jäljet olivat noin kolme tuntia vanhoja. Mua jännitti että mitenhän se lähtee janalle koska ollaan nyt paalutyöskentelyä tehty sillä että paalulla on nameja. Turhaan pelkäsin, lähti kuin hauki rannasta... Molemmilla kerroilla vähän seilari, rajoitin liinalla mutta eteni kuitenkin ihan hyvin. Ongelmana tuli sitten takajälki molemmilla kerroilla. Mulla ei ollut mitään mielikuvaa että olisi tällaista ongelmaa viime kaudella ollut mutta kun tarkastelin nyt muistiinpanojani niin onhan se tota tehnyt viime kesänäkin. Höh. Todellakin siis janatreenit nyt ohjelmaan. Ja janat voisi tehdä niin että jos ottaa takajäljen niin saa sitten ajaa sen tielle yksin ja huomaa ettei se johda mihinkään. Positiivista oli se että ragoi jälkeen hirmu voimakkaasti ja ajoi sitä ihan kuin se olisi justiinsa poljettu, kolmen tunnin vahettaminen oli siis ihan pala kakkua. Alussa ajo oli hiukka hapuilevaa, tai siis vauhtia oli niin paljon että tarkkuus hieman kärsi mutta silti ilmaisi kepit hyvin vaikka ne molemmilla kerroilla olivat siis tosi alussa. Sikäli näyttää ihan lupaavalle mutta kolmosissa tarvitaan ne kuusi pistettä sieltä janalta jotka tohon takajälkeen menevät.

Viikonlopun aikaan tuli pohdittua porokoiria jälkikoirina ja sitä miten niitä lähtisi opettamaan. Näissä on aika suuria vaihteluita ja osa koirista on niin luontaisesti motivoituneita jälkihommiin että metsäjälki on aikalailla pala kakkua. Sellaiselle koiralle olisi melko todennäköistä saada tehtyä myös kelvollinen paketti FH jälkeenkin, koska luontainen halu jäljestää on suuri (toki vaatii varmaan myös vähintään kohtuullinen ruokahalun että koira kestää painetta pellolla).

Sitten on niitä koiria jotka ovat ihan mukiinmeneviä jälkikoiria mutta eivät mitään luontaisia tähtiä. Niille olisi tosi hyvä tehdä viettiä ruualle ja pienestä asti opettaa oikeaa tunnetilaa jälkeä kohden. Helpointa olisi tehdä tämä pellolla ja samaan tapaan kuin tottiksessakin tehdä koiraa aktiiviseksi ruokaa kohtaan pidättelemällä sitä. Joillekin koirille (kuten Noste) ei voi välttämättä pikkupentuajan jälkeen hetkeen painetta laittaa jäljelle jaan sen on ensin opittava löytämään itsenäisyys ja oppia ratkaisemaan asioita itse. Jos koirassa on ainesta niin sen voi "laittaa pakettiin" myöhemminkin, eli palata sikäli taaksepäin että lisää ruokaa, lyhyemmät jäljet ja ajaa vaikka kahdella liinalla ihan tuntumassa vaatien tarkkuutta. Me ollaan nyt Nosteen kanssa tässä vaiheessa ja jotenkin toivon ja luotan että saan sen jatkamaan hyvin alkanutta hommaa, patoamaan ja keskittymään paremmin ja sikäli paranee tarkkuus, ongelmanratkaisu ja viettikin toivottavasti rittää jatkamaan koko pitkän ja vaativan jäljen.

Sitten on niitä koiria joille jäljestys ei todellakaan tule luonnostaan vaan ne esim. ovat todella kiinnostuneita riistasta ja ihmisen jälki on ihan toisarvoinen. Sellaiselle koiralle voi saada rakennettua ihan hyvän jäljen jos se on ahne tai leikkii hyvin. Tällainen koira myös kyllääntyy jälkeen helposti ja se näkyy hyvin juuri esim leiriolosuhteissa: joillain koirilla motivaatio vaan lisääntyy ja koirat parantavat vaikka jälkiä tulee lyhyen ajan sisään ja joillekin koirille jo se että ajetaan jäljet peräkkäisinä päivinä tuo isoja haasteita. Jos näin ei ole niin konstit voivat olla aika vähissä luotettavan jälkikoiran rakentamisen suhteen. Voi toki käyttää myös mielikuvaa, eli näyttää että ihminen katoaa metsään ja käyttää maalihenkilöä jäljen päässä, sosiaaliselle koiralle voi olla hyväkin palkka ja motivaattori.Luotettavaa pelastuskoiraa en usko että millään keinolla tämän tyypin koirasta saisi rakennettua mutta periaatteessa ihan mukiinmenevän metsäjälkikoiran rakentaminen kovalla työllä ja vaivalla olisi ehkä mahdollista. Kouluttaisihan se ainakin ohjaajaa.

Mun suppealla kokemuksella näissä on myös jonkinmoisia sukupuolieroja. Siinä missä "parhaassa" ryhmässä enemmistö on uroksia niin tuossa viimeksimainitussa enemmistö tuntuu olevan narttuja. Omalla kohdalla tämä tarkoittaisi sitä että jos porkkisnartun laittaisin jälkikoiraksi niin pohjien tekemiseen pitäisi käyttää huolella aikaa ja ajatusta. Osa nartuistakin on toki ihan sikahyviä ja oikein luontaisi jälkikoiria mutta ehkä nartut ovat hieman ohjaajapehmeämpiä ja esim. se paine näkyy helpommin passivoitumisena eikä kovemmin yrittämisenä? Mene ja tiedä.

Kaikenkaikkiaan meillä on kyllä maastolajeihin aika passeli rotu! Valtaosa koirista on kohtuullisella vaivalla helposti opetettavissa PK hakuun ja jäljelle, etenkin juuri maastoihin. FH puolellekin olisi varmasti osassa yksilöistä potentiaalia, joskin sen harrastamista rajoittavat tietenkin myös harjoitusalueet, kokeiden vähäisyys ja tiedon puute. Tottikseenkin 70 pistettä ei pitäisi ns normikoiralle olla mikään mahdottomuus, sitä paremmat tulokset ovat melkein kaikille jo todella hyviä saavutuksia (mutta eivät tietenkään ollenkaan mahdottomia). Lisäksi tietysti se asia, että on meillä vaan todella helmiä ihmisiä rodun parissa! <3