Oltiin tosiaan tuossa Hertan ja Martin kisojen välissä/aikana mejä kurssilla täällä Varkaudessa. Kouluttajana toimi Riikka Lipponen Montolasta. Kurssin anti oli tod. hyvä. Saatiin tietoa paljon miten kisoissa toimitaan ja siitä miten käytännön mejässä pitäisi toimia. Kiitos Riikka näistä neuvoista, toivottavasti jotain jäi päähänkin.

No minulla oli tavoitteena saada tolkkua tuohon Rasan siksakkiin, mitä tytteli on hyvin nousujohteisesti tehnyt. Edellisellä kerralla tuntui Rasan kanssa siltä, että koko homma pitää lopettaa tai sitten pitää mennnä ilman liinaa... sen verran mentiin pitkin ja poikin honkien ympäri pyörien. Ja tietenkin varmuutta tuohon makausten ilmaisemiseen halusin. Lauantaina käytiin läpi teoria ja tehtiin jäljet koirille siten, että kenekään ei tarvinnut ajaa omaa jälkeä. Suurin osa koirista oli ihan aloittelijoita, taisi Rasa olla "kokenein". Prinsessalle tehtiin noin 300m:n jälki (huono arvio) missä kaksi makausta matkalla, joista ensimmäisestä kulma vasempaa ja toisesta oikeaan.

Sunnuntaina kokeilin sitten käyttää Rasalla pelastuskoiraliivejä, tähän asti olen pitänyt ketjupannassa liinaa kiinni. No Itse jälkeen: Varoittelin kovin sitten että voi tästä tulla melkoista häsläystä....

Pari metriä ennen aloitusmakausta rauhoittelin Rasan ihan isumalla ja silittämällä ja olemalla itse mahd. rauhallinen. Siitä sitten mentiin makaukselle pitelemällä koko ajan Rasaa liiveistä kädellä kiinni, että mentäisiin ihan rauhassa minun tahtia. Siinä sitten oikein mukavasti tutkittiin makausta varmaan minuutin (taas huono arvio), jotsta sitten lähdettiin jäljelle niin, että minä pidin liiveistä kiinni ensimmäisen pari metriä toisella kädellä näyttäen missä jälki menee. Pikku hiljaa päästin liinaa siitä pidemmälle, tosi rauhalliseen tahtiin. Tytteli menikin ensimmäisellä makaukselle hienosti liinaa kiskoen ihan jäljen päällä, ei tietoakaan häsläyksestä!! OLIN IHMEISSÄNI!!
Tutkittiin makausta tovin, minkä jälkeen Rasa lähti pienen tarkistuslenkin jälkeen kohti seuraavaa makausta. Meni suoraa ja varmasti, tosi mukavaa vauhtia. Toinen makaus tuli ohjaajalle hieman yllättäen vastaan. Koira pysähtyi, haistoi maata, käänsi nokkansa 90 astetta oikeaan, vilkaisi ohjaajaa. Tajusin onneksi, että siinä oli makaus. Sanoin Rasalle hiljaa: "hyvä" ja koira lähti tosi rauhallisesti jatkamaan matkaa ilmeisesti jäljen päällä kun kukaan ei takaa mitään huikkinut.
Viimeisen pätkän rimprenssa meni tosi rauhallisesti, ei kiskonut yhtään liinaa, liina oli kuitenkin suorana!? Oli tosi hieno tunne mennä pikkuisen perässä kun ei tarvinnut kuin ihailla menoa!! Vaikka viimeisellä suoralla oli pahasti puu kaatunut tielle ei se pikkuista haitannut vaan nätisti kierrettiin ja haettiin uudestaan jälki. Siitä sitten kaadolle ja kivasti häntä alkoi pyöriä kun sorkka alkoi olla parin metrin päässä. Siellä sitten runsaasti makkaraa. (unohdin antaa sitten mukaani ottaman ceasarin kun oli niin tyytyväinen, mikä moka!)

Että pikkuinen sitten osaa yllättää.. nyt en kyllä osaa sanoa vieläkän miten toi siksakkaus saadaan jäämään pois. Mutta toivotaan ettei sitä enää tule.