TOKO: Maisan kanssa treenattiin raviradan varikolla. Otin ensin seuraamista ja oli niin ihanaa kun Maisa löysi virheet miun seurauttamisesta ja pystyn nyt (kun ne on keksitty) puuttumaan niihin. Miun kehon asento on vieläkin (etenkin juostessa) kääntynyt liiaksi koiraa kohti ja Martti paineistuu siitä selvästi ja seuraa liian kaukana. Pyrin nyt korjaamaan tätä palkkaamalla käännöksistä oikealle oikeasta kädestä ja tietenkin kiinnittämällä enemmän huomiota omaan asentoon. Suusta palkkaamista pitää jatkaa, mutta pitää olla tarkkana mihin makupaloja syljeksii, ettei työnnä niin Marttia kauemmas.

Seuraavaksi otettiin liikkeestä istumista ja maahanmenoa. Istuminen on aika hakusessa. Pitää tehdä niitä nyt vähän joka päivä ja palkata ruhtinaallisesti onnistumisista. Jos vaikka pallolla yrittäisi vauhtia.Samaa sitten maahanmenoon ja luoksetuloon. Vauhtia, vauhtia, vauhtia... puuh.... Miksi, oi miksi mie en ole leikkinyt ton kanssa kun se oli pentu???????????????????????

Nouto meni ihan suht ok. Sitä ei nyt hirveästi jankattu. 

JÄLKI: Aamulla Auli teki taas jäljen. Pituutta noin 300m, ikää tunti ja kulmia kolme. Tällä kertaa nameja oli aina kulman jälkeen ja keppejä jokunen. Kaksi kertaa M ajoi kulmasta yli, mutta oppi hirmuisen äkkiä, että pitää tarkentaa. Se omituisesti kiihdyttää vauhtia kun hukkaa jäljen. Pitää olla nyt tarkkana siinä, että mie tiedän missä jälki menee, enkä päästä sitä kulmista yli. Palkkaa pitää lisätä ja niitä keppejä tahkota. Ei meinaa oikein kunnolla noteerata. Tällä kertaa aamuruoka löytyi ja molemmat oltiin tyytyväisiä.

Maisa teki illalla raviradalle jäljen. Ikää ehti tulla reilut kaksi tuntia, kulmia oli viisi, samoin keppejä. Oman vaikeutensa toivat alueelle myöhemmin tulleet pienoislentokoneen lennättäjät... Harhajäljistä M ei välittänyt. Alku oli taas hankalaa. Martti ei meinannut millään leimautua jäljelle (lisää nameja selkeästikin). Ensimmäisessä kulmassa meinattiin jo mennä metsään, mutta onneksi mie tiesin suunnilleen missä se on, enkä päästänyt Marttia mihinkään kauas. Se pyöri kulmassa aikansa ja otti sitten oikean suunnan ja sai namin. Tämän jälkeen loppumatka sujui paljon paremmin (eli lisää nameja, kiitos nam). Seuraava kulma sujui mallikkaasti ja loputkin ihan kohtuullisesti. Kepeistä noteerasi kaksi. Muilla piti käskeä pysähtymään ja maate. Aika paljon ajoi taas puolisen metriä jäljen sivussa. Ei hyvä ollenkaan... No, kovaa treeniä vaan. Kun ei vain usko loppuisi kesken kaiken.