Niihän se sitten meni että vappuna tehtiin koko perheen vappuretki Vääksyyn, josta takaisin tuli meille ihana, 7 viikkoinen lapinporokoiranpentu Taimiston Noste. Olen tässä naureskellut että vauva-arki ei ollut tarpeeksi haastavaa joten piti hankkia vielä pentunen! :D
Miksi pentu sitten juuri nyt? Pitkään sitä mietittiin. Ensin aika tuntui tosi huonolle. Sitten iski tajuntaan että hei, mun ykköskoira Martti ei ole ihan kunnossa ja toisekseen se on jo 9-v, joten ei se nyt ainakaan montaa vuotta koekenttiä kolua vaikka kuntoutuisikin (kuntoitumisen suhteen hyvälle näyttää btw). Lisäksi mun nuori kakkoskoira Rasa on jossain kohtaa tullut jo viisivuotiaaksi ja elokuussa napsahtaa jo 6-v mittariin! Koska rotu on mitä on, niin tuostahan ei tiedä vaikka se kupsahtaisi huomenna... Toivotaan kuitenkin että Rasakin säilyy laumassamme ja hyvässä kunnossa vielä pitkään! Mun kaikki sosiaalinen elämä löytyy koirapiireistä ja tuntui aivan kamalalle että mitäs mie sitten teen jos mulla ei yht äkkiä olisikaan treenattavaa koiraa! Siihen kun sitten ihanalla ystävällä oli just pennut joiden vanhemmat ovat molemmat hyvinkin tuttuja ja erittäin hyviä koiria niin järkisyillä päätettiin pentu meille hankkia. Kun päätös oli tehty niin ensin hirvitti mutta kohta sitä oltiinkin sitten pentukuumeen kourissa! :D
pentuliinot Taimin hellässä huomassa:
Nosteen kanssa on ollut aikas helppoa nämä pari ekaa päivää. Hihnan ja valjaat se hyväksyi heti, ihan kun se muka oisi ikänsä niiden kanssa liikuskellut. Eeliksen kanssa sujuu hyvin ja pentu on hurjan kärsivällinen vauvan käsittelyssä. Muiden koirien kanssa pihalla se on reipas ja kulkee mukisematta mukana, kuitenkin enemmän ihmisiä kuin koiria silmälläpitäen. Yksin pihalla se mielellään katselisi autoja ja kaikkea muuta ohi vilisevää. Sitä ei oikeastaan pelota mutta se on kiinnostunut ja ihmeissään kaikesta hälinästä. Jos joku oikein kumma juttu on niin sille sitten haukutaan (ja tästähän me opetellaan pois).
Leikkihommia ollaan tehty vasta sisällä ja se leikkii tosi kivasti. Välillä harjoitellaan jo lelun palautusta ja jotenkin näyttää että irroituskin pitänee ottaa kuvioihin mieluummin aika pian (se on aika vaikea saada lahkeesta irti jos se sille päälle sattuu...). Ruuan se on tässä arjen hässäkässä vähän liian usein saanut vaan eteensä, mutta mahdollisimman usein yritän edes osan syöttää kädestä ja vahvistaa sitä että se olisi mahdollisimman aktiivinen ja tavoittelisi ruokaa. Naksuttimellekin olen koettanut ehdollistaa mutta en tiedä kuuleeko se mitään kun on niin NÄLKÄ.
Nyt tuntuu tosi hyvälle että pentu tuli just nyt. Minä olen päivät kotona ja pienen pennun ruokkiminen neljä kertaa päivässä onnistuu hyvin. Lisäksi sen ei heti tarvitse olla pitkiä päiviä yksin vaan se saa ensin rauhassa kotiutua ja oppia tuntemaan olonsa turvalliseksi. Yksin jääminen on ymmärrettävästi vielä tosi vaikeaa ja ikävää, joten sitä opetellaankin tosi pikkuhiljaa. Automatkailu sekä yksin että porukassa sujuu jo mallikkaasti.
Tästä se nyt lähtee! Mielenkiinnolla odotan että millainen nassikasta kasvaa ja miten osaan sitä kouluttaa. Aihio on ainakin tosi lupaava, toivottavasti saan siitä jotain irtikin! Kiitos Lauralle ihanasta pennusta!
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.