Eilen tokoiltiin Reijan ja Panun kanssa Kämärillä. Martti oli vieläkin ihan intopiukeana. Mitähän sieniä se on oikein syönyt? Hyvä juttu tässä on se, että se tosiaan tekee kaikkea hurjan mielellään, mutta huono juttu on se, että se ei ole oikein toiminta-alueella eikä pysty kuuntelemaan mun käskyjä, vaan lukitsee asioita itse. Aavistuksen turhauttavaa ja hankalaa, varsinkin kun on itse niin taipuvainen hermostumaan :-/
Aloitettiin siis pikkupaikallaoloilla joissa ei juuri ongelmia. Juttuna tällä kertaa lähinnä se, että pitää kuunnella minun käskyjäni eikä naapurin / liikkeenohjaajan. Ainoa moka oli omani, kun istumaan jättäessä sanoin "odota" enkä "istu", jolloin Martti siirsi jo yhtä tassua, mutta jäi kuitenkin istumaan ja istui ihan levollisesti.
Sitten ohjattua, jossa merkin takana nami. Taisi saada siitä hajun kun meni niin varmasti merkille. Vasen puoli menikin ihan mallikkaasti. Mutta sitten piti vielä jatkaa... Ensin hävisi merkki, sitten hävisi oikeanpuoleinen kapula. Se ilmeisesti erottui jotenkin huonosti, koska linja sen suuntaan oli todella hyvä. Harmillista jankkaamista, mutta jotenkin sain hermot pidettyä kasassa.
Sitten tunnari, jossa oltiin ihan kuutamolla. Martti pöhisi jollekin mörölle ja oli niin kovilla kierroksilla ettei tosikaan. Ihan siis väärä mielentila tälle liikkeelle, mutta en sitä oikein saanut laskemaankaan. Sitten se vaan sinkoili kapuloille ja otti ekan mikä eteen sattui ja se sattui vielä olemaan se oikea... Tosi hankala korjata. Otettiin vielä jotain toistoja mutta sitten piti luovuttaa kun ei vaan toimi. Tehtiin välissä vähän seuraamista (ihan jees, ainakin innokas) ja kaukoja (läheltä). Sitten uusi yritys jossa jopa haisteli pikkuisen ja toi oman. Tässä vaiheessa luovutin, ei vaan osaa enää.
Rasa oli oma iloinen itsensä ja sääteli sitä sun tätä. Sillä pitää kyllä olla rautahermoinen ohjaaja kun se on semmoinen sähikäinen. :)
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.