Oltiin Pieksämäellä reenaamassa ja tämä kerta oli jokseenkin sellainen, että olisikohan kannattanut lähteä...? Olin itse ihan kamalan väsynyt ja keskittymiskyky oli aikalailla heikko. Marttikin oli kohtuullisen levoton, piippasi, eikä ollut oikein oma itsensä. Näistähän pitäisi osata jo päästä yli ja saada sekä itsensä, että koira oikeaan vireeseen, mutta...

No, aloitettiin jokatapauksessa paikallaistumisella. Martti oli oikein valpas, hieman vilkuili vieressä istuvaa Valaa välillä. Kävin palkkaamassa tiheästi ja pysyi suurimman osan aikaa näkyvillä. Kerran pyörähdin näköesteen takaa. Tämä siis ihan ok. Seuraamisessa kamlasti ääntelyä, perusasennot voisivat olla parempia, kontakti häviää palkatessa... Itse seuraamispaikka oli nyt ihan hyvä ja kontakti silloin. 

Merkki taas ihan läheltä, Taru antoi vinkkejä miten sen saisi paremmin ohjattua sinne merkille, ettei jäisi vinoon. Se vaikutti oikein hyvältä keinolta ja mulla on vahva usko, että niin me saatetaan saada se toimimaan (kiitos Taru taas kerran!). Martti meinasi aluksi mennä suoraan ruutuun ja kun tämän joutui toppaamaan, niin ensimmäinen ruutuunmeno oli hieman epävarma. Sitten kun olin itse ihan muissa maailmoissa, niin ei hyvä... Toinen meni jo paljon paremmin, tosin unohdin *taas* mennä palkkaamaan sen sinne ruutuun. Äh, just semmoiset treenit, että tuli oikein vahva tunne siitä, että ainoa tie on alaspäin. Jospa se tsemppi tästä vielä löytyy... :-/