Sunnuntain ihanaan muttei kuumaan auringonpaisteeseen saapuivat meitä ilahduttamaan Mira ja porkkistytöt. Ohjelmassa siis reippaat tokoreenit lähikentällä.

Rasa sai aloittaa paikkamakuulla Norrin kanssa. Kurkistelin piilosta välillä. Oli ihan mallikkaasti melkein loppuun saakka, jolloin pikkupoika karkasi perheeltään ja ajoi pienen rinksan kentällä polkupyörällä. Tästä vähän kiihtyi ja vaihtoi lonkkaa. Mutta ei paha ollenkaan, eikä isompaa vetkuilua.

Omalla vuorollaan Rasa taisi aloittaa merkillä. Alkaa se pikkuhiljaa hahmottua. Tein taas niin että ensin autoin namilla ja sitten kävin näyttämässä merkkiä ja heitin pallon palkaksi. Mira vei sitten pallon ruutuun ja otettiin muutama ruutuunlähetys merkiltä. Rasalla ei meinannut palikat yhdistyä ollenkaan mutta kyllä se lopulta sinne ruutuun löytyi. Matka oli tosin hurjan pitkäkin, mikä varmaan vähän vaikutti. 
Luoksetuloa otetiin Mira takapalkkana. Stopit vähän venyivät ja maahanmeno taas ihan kokonaan hukassa. Puuh... Ennakoida se ainakaan tuolla hommalla ala yhtään, mikä on kyllä melko ihme. Tunnarissa toi ensin viereisen (oli aika kova tuuli) ja uudella yrityksellä toi hyvin oikean. Loppuun vielä ohjatun suuntia palloa heittämällä.

Martti aloitti pienillä seuraamisilla. Se oli ihan höperö, piippaili ja olisi kaikki väliajat mennyt nenä maassa. Vissiin vähän häiritsivät juoksuisen Norrin hajut. Seuraamiset teki niitä piippejä lukuunottamatta hyvin ja tuli niitä hiljaisia lähtöjäkin ihan mukavasti. Sitten merkin kautta ruutuun, ensin vissiin yksi merkki palkaten. Ruutu oli aivan superhyvä, haki hienosti oikeaan paikkaan vaikka ruutu oli paikassa josta se oikeasti piti hakea eikä sitä helpotettu ollenkaan. Otin vielä uudelleen merkille, palkkasin itse ruudun läheltä ja sitten loppu erikseen. Tästä olisi pitänyt varmaan jo arvata että ruutu tosiaan vetää tänään... Taidettiin ottaa yksi suora luoksetulo (ok). Tunnarissa ihan sama juttu kuin Rasalla, eli toi ensin väärän, tokalla oikein. Sitten alkoikin se vääntö... Ohajttuun siis. Ensin ei meinannut mennä merkille. Vaadin ja vaadin ja vaadin ja lopulta löytyi suht ok (paljon huonompi ilme kuin ruudun merkille). Vasemman haki mallikkaasti mutta oikean (joka oli tavallaan samaan suuntaan kuin ruutu) ei sitten millään vaan aina meinasi karata ruutuun. Argh! Noh, kun tarpeeksi väännettiin niin kyllä se pari kertaa sen sieltä sitten haki ja sai lopulta loppupalkkansakin. PK puolta ajatellen on ihan hyvä että sillä on vahva mielikuva mitä pitäisi tehdä mutta tokoon se ei paljoa kyllä auta....

Kiitos Miralle hyvästä seurasta ja reeneistä! :)