Perjantai-iltana suunnattiin auton keula kohti Rymättylää. Lauantaina oli edessä pitkä päivä Piikkiössä, TOKO:n SM kisoissa. Me olimme Martin kanssa mukana Lappalaiskoirien joukkueessa. Alun järjestelyt sujuivat oikein mallikkaasti ja kehät pyörivät nopeasti. Oma suoritusvuoromme oli noin 20 min etuajassa, mikä sopi oikein hyvin.

Ensimmäisessä kehässä tuomarina oli Ilkka Sten ja ensimmäisenä liikkeenä paikallaolo. Tämä meni kovasta häiriöstä huolimatta hyvin ja arvosanaksi tuli 10. Sitten odoteltiin hiukan ja seuraava liike oli hyppynouto. Tässä tuli sellainen moka, että en malttanut odottaa liikkeenohjaajan käskyä, muuten meni aivan loistavasti. Tästä kuitenkin yksi piste  pois, eli arvosanaksi 9. Tämän kehän viimeinen liike oli metallinouto, jossa palautus oli tuttuun tapaan hidas, tästä siis 8.

Toiseen kehään joutuikin odottamaan hiukan kauemmin ja Martin vire ehti laskemaan aikalailla. Tämän kehän tiesin jo meidän vaikeimmaksi, mutta en osannut odottaa että siinä on niinkin kovat häiriöt kuin loppujen lopuksi oli. Seuraaminen oli melkolailla päiväkävelyä, tästä arvosanaksi 6. Liikkeestä istuminen on ollut todella kovan työn alla ja se on näköjään kannattanut, arvosanaksi 10. Kaukoissa Martin vieressä ollut nainen käskytti todella vihaisella äänellä koiransa maahan, jota M säikähti ja painui samointein maahan. Tuomari (tässä kehässä siis Juha Kurtti) päätti antaa armon käydä oikeudesta ja suorittaa liikkeen siitä osin uudelleen. Mutta koska koira ei saisi reagoida tällaiseenkaan häiriöön, arvosanaksi tuli oikeutetusti 5. Tätä ei vaan ole tajunnut harjoitella.

Viimeinen kehä oli taas tämä meidän upporikas / rutiköyhä kehä, eli kivat ja reippaat liikkeet,jotka menevät tosi hyvin tai tosi huonosti. Tuomarina tässä kehässä oli Marja Ala-Nikkola. Luoksetulossa oli hiukan hidas loppuosa (taas se viimeinen 1,5m ravaten), mistä arvosanaksi 9. Ruutu meni aivan nappiin, vaikka se olikin todella hankalassa paikkaa, erilaisten nauhojen ja tötteröiden lähellä. Lopun seuraaminen oli hiukan vaisua, arvosanaksi 9,5. Viimeisenä liikkeenä oli tunnari, jossa luulin, että M otti väärän kapulan  (nuuski kaikki hyvin, eikä nostellut muita kuin sen yhden), joten käskin irroittamaan taas  hiukan liian hätäisesti. Ohjaajan hätäilystä ja liian tiukasta puruotteesta (kapulassa ei muuten naarmuakaan...) väheni sen verran, että pisteitä 8.

Kipitettiin sitten kun Martti oli palkkansa saanut laskemaan pisteitä ja hämmennys oli valtava kun tajuttiin, että ei sitä ykköstulosta estä mikään!! Aivan mahtava tunne! Loppupäivästä selvisi vielä että sjoituimme koko luokassa kolmansiksi, josta saatiin sitten kotiinviemisiäkin, niin ei ihan heti unohdu tämäkään saavutus. Ala-arvoisesta tulospalvelusta (josta ei nyt jaksa sen enempää) huolimatta jäi todella iloinen ja onnellinen mieli. Kiitos joukkuekavereille, Katsille ja Alarille majoituksesta ja ennen kaikkea Panulle tuesta, kanustamisesta ja tsemppaamisesta kokeessa, treeneissä, niin huonoina kuin hyvinäkin päivinä!!! JEEEEEEEEEEEEEEEE!! :)