Viikonloppuna opiskeltiin aimo pläjäys mejän saloja, Leena Bergin johdolla. Oppia tuli aivan mahdottoman paljon, ja ainakin nyt tuntuu olevan kohtuullisen selvät sävelet, kuinka jatkaa (ainakin Rasan) kanssa. Tilanne on kyllä aikaisempaan verrattuna huomattavasti parempi, sillä mejästä on aika kohtuullisen vaikea ummikkona löytää tietoa. Eihän sitä yhdessä viikonlopussa mitenkään guruksi tule, mutta mukavaa että päästiin alkuun.

Martti ei tässä lajissa osoita mitenkään erityistä innokkuutta tai lahjakkuutta. Se seuraa opittuun tapaansa hienosti ihmisen jälkiä, joissa veri on tavallaan vain "lisämauste". Osan niistä isommista veripaikoista se kyllä havainnoi, mutta selkeästi pääpaino on kyllä ihmisen jäljellä. Makauksiin se ei juuri kiinnitä mitään suurempaa huomiota, kaadon suhteen se käyttäytyy mallikkaasti. Martin kanssa tehdään tätäkin varmaan välillä ihan huvin ja urheilun vuoksi. Pitää vaan ottaa selkeämpi rutiini siihen alkuun (antaa leikkiä sienellä tms) ja tehdä niistä makauksista jotenkin tutkimisen arvoiset. Kiitos Panulle Martin ohjaamisesta, mie en meinaa sen liinassa verijäljellä olla, vaan Panu saa hoitaa sen homman. Hienosti näiden yhteispeli onkin lähtenyt sujumaan.

Rasa teki lauantaina hiukan liian pitkän "pystykorvan korvan", jossa kulmamakauksen lähellä käpisteli myös pari hirveä koira kintereillään... Pikkuneiti osoitti suurta kiinnostusta verta kohtaan ja seurasi sitä ensikertalaiseksi oikein lupaavasti. Hienosti se tutki myös kaadon ja makauksen. Oikein reipas pikkuneiti! Sunnuntaina huomasi selvästi jo ennen jäljelle lähtöä, että Rasa-rinsessa on todellakin syttynyt verelle! Tämä oli meille molemmille oikein ihana ja iloinen juttu, sillä nyt on taas askeleen lähempänä se, että meillä olisikin verijälkikoira! Jälkeä se seurasi mallikkaasti, ja lähtö oli mukavan rauhallinen. Pikkuisen piti ihmetellä kun tippui iso kasa lunta päälle, mutta matka jatkui siitä huolimatta. Kulmamakaus tutkittiin huolella ja pikkuankerias oli oikein iloinen kun sai paljon kehuja ja nameja. Loppumatka meni sitten kuin juna, seuraten nimenomaan verta, eikä kengänjälkiä (ne kun eivät ihan joka kohdassa kohdanneet...). Kaadolla käyttäytyminen taas oikein hienoa. Tutki sorkkaa erittäin kiinnostuneena mutta kiltisti ja asiallisesti. Hyvä Rasa!! Tämä sujui paljon paremmin ja luontevammin kuin namijälki, joten ehkä tämä olisi mieluummin Rasalle "se juttu".