miksi ihmeessä mie en enää muista kirjottaa kuin osan treeneistä?? Noh, korjataan, eli eilen otettiin Martille myös se surullisenkuuluisa esineruutu ennen jälkeä. Kolme esinettä, kaikki suunnilleen ruudun keskustassa. Kaksi ensimmäistä palautui kohtuullisen hyvin mutta siihen se meinasikin tyssätä. Armottoman kamalaa ja epämotivoitunutta räpellystä.... Mitä tästä opimme: 1. pitää treenata (ylläri), 2. pitää treenata vierailla esineillä 3. ei enää ollenkaan ruututreeniä alle kolmella esinellä. Argh! :) Mutta ainaskin tiedetään mitä treenataan....

Kotona ollaan urheiltu vähintään kaksi kertaa päivässä 2 kg kapulan kanssa. Lähtötilanteessa pikkiriikkinen (Martti siis, Rasallehan 2 kg on kuin hammastikku) oli aivan kauhuissaan. Nyt noutoa ollaan otettu ruoka-aikoina ja se ei ole enää vastenmielistä, rankkaa se on kyllä vieläkin. Välillä tehdään myös semmoista harjoitusta että kun esim. tulen kotiin ja M on innoissaan niin houkuttelen sen ottamaan kapulan suuhun ja kävellään yhdessä, mie kehun ja rapsuttelen. Olen yrittänyt mennä tämän kanssa koko ajan mahdollisimman iloisesti ja positiivisesti, en pakota mitään, mutta nykyään jo vaadin pitämään siihen saakka kunnes irrotuskäsky on annettu. Ehkä meillä on vielä toivoa...?