Perjantaina oli pekoreenit ja Sanna oli polkenut meille jälkiä valmiiksi ihan urakalla! Martin kanssa päästiin reenaamaan jäljennostoa, mikä oli just passeli juttu! Noita ei tule tehtyä liikaa. Eli tienvartta tarkistettiin, maasto senverran ryteikköistä että päätin mennä tietä pitkin (ok, voihan sitä mennä tietä pitkin kun kerta koira on opetettu menemään reunassa, se on melko varma jäljennostaja vaikeissakin paikoissa ja itse tietää olla jättämättä aukkopaikkoja). Käveltiin ehken joku 300-400 m kun jälki nousikin tosi selkeästi, hyvä! Hetki tuumailua ja liinan laittoa ajokuntoon ja sitten mentiin. Martti ajoi yllättävän jälkitarkasti, joissain paikoissa tarkasteli. Maasto oli vähintäänkin haasteellista liikkumisen kannalta joten paljon jouduin jarruttamaan ja pysäyttelemään. Ihan paras pätkä meni suolla, jossa vissiin muutaman mukanakulkijan kengät hörppäilivät vettä, senverran märkää siellä oli. Esineet nousivat hyvin ja jälki lopetettiin tielle. Hyvä mieli jäi, tää meni nyt omalla tasolla.

Illalla oltiin superreippaita ja Sannan kanssa poljettiin vielä uudet jäljet. Väsyneenä, hämärässä ja vettäkin alkoi sataa kaatamalla mutta ei annettu häiritä. Lauantaiaamuna sitten ajamaan, ikää siis sellaset 12 tuntia tai vähän reippaasti. Koko yön satoi ihan kaatamalla, metsä oli muuttunut tosi märäksi ja varsinkin rinteissä saatiin opiskella ihan huolella hajujen siirtymiä. Tosi mielenkiintoista ja opettavaista! Rasalla oli kierroksia ihan sikana joten homma meinasi aluksi mennä ihan reisille. Paikoin se tarkkoikin ja jotenkin saatiin räpellettyä jälki ekalle esineelle. Pituutta ehken 100m tms. Martin jäljennosto oli taas vähän täältä sinnepäin. Se koitti ratkoa ilmavainulla ylimielisesti ja keskittyi ihan liikaa naapurin räksyttävään koiraan... Noh, sitten kun se viimein nosti jäljen niin sittenhän se lähti menemään ihan ok. Todellakaan ei menty jäljen päällä koko aikaa ja hajut varmaan siirtyivätkin keliolosuhteista johtuen aikalailla. Kaikki esineet kuitenkin löydettiin ja taas oli Sanna löytänyt tosi märän suopätkän jolle Martti taas oiokein kunnolla syttyi ja ajoi sen NIIN hyvin! Wau! Olen ihan tyytyväinen tähänkin reeniin ja hirveesti on nyt kaikkia jälkijuttuja mielessä mitä pitäis reenailla. :)