Voi hanuri... se ruudun saaminen kuntoon ei sitten muuten olekaan niin yksinkertaista kun äkkinäinen luulisi... Ajattelin ensin käyttää palloa, mutta Martti vaan itsepintaisesti nuuskutteli kaikkea muuta etsien sitä namipalaa. Teki myös aikapaljon samanlaisia epävarmuus ja haisteluvirheitä kuin Manta viimeksi, joten aika vakuuttunut, että tämä on nimenomaan sen lähes näkymättömän namialustan syytä. Palattiin siis lähtökuoppiin ja palkka suureen kuppiin ruudun taa. Aika paljon kertoo sekin, että tarvittiin neljä toistoa, ennen kuin Martti meni suoraan sinne kupille, ilman että haisteli ruudussa matkalla.

Hyppy, hyppynouto ja tasamaa menivät malikkaasti. Otettiin hurjana toistoja eri tavoin, mutta Martti jaksoi keskittyä hyvin ja teki varmaa, tarkkaa ja innokasta työtä. Jee jee!