Sunnuntaina jatkettiin tokoilun merkeissä. Päätin käyttää ensimmäisen vartin Martin kanssa ja Reetan tsemppaamana nimenomaan kuuntelujuttuihin. Aloitettiin siis niin että ensin hyppynouto, jossa Martti jojko ei nähnyt tai ei ollut näkevinään kapulaa mutta hetken etsiskeltyään toi sen iloisesti. Heti luovutuksesta lähetys merkille, kehu, lähetys toiselle merkille, kehu, lähetys ruutuun (tässä kohtaa Martti oli ihan sitä mieltä että ei pysty, ei sen näin kuulu mennä koska merkki ei ollut suorassa ruutuun nähden). Kutsuttiin vähän lähemmäs, ja lähetettiin ruutuun oikeasta kohtaa ja siellä istumaan ja hypyn kautta takaisin ja palkka. Otettiin vielä uudestaan samaan tyyliin, mutta matkalla ruutuun käskin maahan. Kolmas kerta meni ehken kaikkein parhaiten. Tässä tuli hyvin esille se, miten me ollaan jumiuduttu valmiisiin liikkeisiin ja Martti ei kuuntele mua kovinkaan hyvin. Se tietää miten liikkeet tehdään, tekee ne virkamiesmäisesti ja menee ihan hämilleen kun kaikki ei menekään niin kuin pitäisi. Kaavoja rikkomaan siis. Samalla huomattiin että merkin odotusarvo ei ole nyt ihan kohdillaan. Merkit eivät ole tarpeeksi vahvoja ja mukavia, joten niiden kanssa pitää nyt leikkiä. Tosi hyvä reeni, hyviä ajatuksia ja hyvä mieli!
Toinen setti tehtiin Rasan kanssa. Alkuun halusin ottaa tunnarin kokeenomaisesti ihan siksi että jos siinä on joku juttu niin nyt olisi hyvä aika sille jotain tehdä. Pienellä viiveellä lähti käskystä mutta muuten aivan huippuhyvä, ei mitään ongelmaa.
Jatkettiin sitten ruudun kanssa, jossa nyt onneksi sitä Rasamaista sähellystä. Lauantai menikin ruudun osalta vähän liian hyvin, joten nyt päästiin oikeasti ongelman äärelle. Rasalle pitää olla tosi mustavalkoinen tässä eikä hyväksyä sitä etsimistä tai kokeilua, koska sitten sillä unohtuu mitä se olikaan tekemässä. Jos siis ruutu ei löydy niin Rasa sitten viedään sinne oikeaan kohtaan, kehutaan ja otetaan uudestaan läheltä että varmasti onnistuu. Hyvä, nyt tiedän sen kanssa tehdään!
Hajatelmia:
- Vierailla kentillä ensisijaisesti helppoja treenejä --> nostetaan koiran itseluottamusta ja mielikuvaa siitä että vieraissa paikoissa on aina tosi mukavaa tokoilla
- Kuunteluhommissa ei mitään liikkeestä toiseen siirtymiä vaan nopeasti tapahtumia joista kehu ja lopuksi palkka.
- Ihan oikeasti sitä mustavalkoisuutta!! Koiralle paljon reilunpaa kun tietää just mitä halutaan eikä hyväksytä muuta.
-Suunnittele reenit ja pysy suunnitelmassa
-Häiriöreenejä etenkin paikallaoloihin useammin (ja niillä oikeilla häiriöillä). Näissäkin selkeyttä, kielto kun tekee väärin ja kahu ja palkka kun tekee oikein. Mukaav voi ottaa myös pysymistä, eli hihnalla vedetään pois paikaltaan ja koiran pitää vastustaa.
Olipas mahtava kurssi! Paljon taas ajattelemisen aihetta!
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.