Eilen käytiin katsastamassa hiukan uusia lenkkimaastoja ja tehtiin Martille samalla metsäjälki. Tallasin jäljen itse, siinä on 6 keppiä, kolme suoraakulmaa ja mutkia aikalailla. Pituutta oli noin 300m (Panun arvio), vanheni vajaan tunnin ja maasto oli paikoin aikamoista ryteikköä.

Alkuun otettiin noin 5m jana, joka mentiin aivan lyhyellä liinalla hiukan viistosti jäljen suuntaan. Martti nosti jäljen tosi hienosti ja lähti varmasti ajamaan. Ensimmäinen keppi nousi hyvin, samoin toinen. Toisen kepin jälkeen olin aivan varma, että jälki menee suoraan ja Martti oli menossa viistosti oikealle. Onneksi Martilla oli niin kova palo jäljelle, että se ei paljon jättänyt arvailujen varaan, minne oikeasti piti mennä. Ensimmäisessä kulmassa tuli noin metrin ympyrä, eli ei ollenkaan hullummin! Kolmannesta kepistä Martti otti hajua jo pitkään (oli tavallaan hiukan korkeammalla), mutta kepin löytyminen olikin pienen työn alla. Neljäs löytyi taas hyvin. Toinen kulma meni kuin oppikirjasta, ei siis poikennut jäljeltä lainkaan. Viidennellä kepillä täytyi hiukan toppuutella. Kolmas kulma meni samaan tyyliin kuin ensimmäinenkin, hiukan piti etsiä. Viimeinen keppi oli kaikkein vaikein ja sille jouduin pysähtymään hetkeksi.

Jälki ajettiin melko tiukalla (mutta pitkällä) liinalla, koska maasto oli niin vaikeaa, etten pysynyt oikein Martin vauhdissa vaikka se ei mitenkään kaahottanutkaan. Pari kertaa jouduin pyytämään Marttia odottamaan (liina jalan ympärillä ja jyrkkä pudotus), mutta tämäkään ei haitannut, vaan jäljestys jatkui oikein mallikkaasti! Olin kyllä hyvin tyytyväinen pikkuporkkikseen! Pitänee käydä hiukan useamminkin tekemässä metsäjälkeä, kun se sujuu paljon mallikkaammin kuin peltojälki (tosin onhan se helpompaakin). Mukavaa oli myös se, että M. pysyi hienosti jäljen päällä koko matkan, eikä mennyt jäljen sivussa. Myöskään tiistaina pellolla ollutta pientä seilaamista ei nyt ollut lainkaan. :)