Ennen aamuruokaa kotinurmelle: kuutisen kapulaa kasaan, joista kaksi selvästi erillään. Oma piilossa rivin takana, vaahteranlehden alla. Martti varasti tunnarille (taas! sukuvika, ihan selkeästi. Täytynee tilata kasvattajalta korjaussarja), nosti ensin väärän, tiputti sen samointein, jatkoi etsimistä ja toi oikean!!! Se siis jatkoi etsimistä, vaikka tajusi tehneensä virheen ja MUISTI että se kipulakapula täytyy löytyä nenulla!! JEEEEE!!!!!!

Illalla otettiin kamalan agitohinan keskellä (ystävällisesti antoivat meidän käydä ottamassa heidän vuorollaan). Matka oli lyhyt (sekään ei haitannut) ja taas kuusi kapulaa riviin, yksi erilleen rivin oikeaan laitaan ja oma  osittain hiekkaan rivin vasemmalle puolelle. Martti haisteli tarkasti kaikki vieraat kapulat ja sen jälkeen etsi tarkasti oman! Huippua!!

Raunioilla taas oli hiukkasen virtaa... Tyyppi juoksi kuin heikkopäinen, vailla minkäänlaista ohjattavuutta. Kaksi ukkoa löytyi kohtuudella, mutta kolmannesta hajua ei meinannut tulla millään. Ilmaisi kuitenkin hyvin myös umpipiiloista, varsinkin viimeisen ukon, joka ei päässytkään suunnitelmien mukaan palkkaamaan. Juu, juu... kunhan päästään taas hakumetsään, niin tehdään niin maan perkkiön suoria pistoja, eikä yhtään ylimääräistä maalimiestä metsään ennen kuin edellinen on löytynyt. Martti voisi vaikka muistaa, että miekin olen mukana...