Tänään Petran kanssa maastohommissa. Jälkien happanemista odotellessa esineruutukaistale. Tein ensin valmisteluksi sellasen että jätin Nosteen tielle istumaan, kävelin polkua pitkin noin 25 m, heitin esineen, palasin Nosteen luo ja lähetin. Ei meinannut sinni riittää siinäkään. Itse kaistaleella ei lähtenyt aluksi oikein mitenkään, joten päädyttiin siihen että pidin ja hetsasin Nostetta ihan kunnolla, Petra meni ruutuun ja paukutti esinettä puuta vasten (takakulmassa ja näkymättömissä). Lähti tekemään paljon paremmin töitä ja sai kuin saikin viimein esineenkin ylös! Huh! Mutta asenne oli jo paljon parempi.

Nosteen jälki oli hieman reilun tunnin vanha ja vajaa puoli kilometriä. Eteni janalla hyvin, nosti takajäljen mutta aikansa pullikoituaan vaihtoi ja ajoi sitten aika vahvasti. Ekan ja vikan kepin alla herkkupurkit. Kuudesta kepistä nousi viisi, olen tuohon saldoon enemmän kuin tyytyväinen. Itse jälki meni todella hienosti! Koko ajan oli hyvä veto päällä, meni kunnon asenteella, oli motivoitunut myös keppejä etsimään (muutamasta meni yli mutta palasi itsenäisesti ilmaisemaan, keppejä ei oltu merkattu)  ja muutamat pienet hukat selvitti todella hienolla asenteella! Olen NIIN tyytyväinen! Muutama jälki pitää tuntuman säilyttämiseksi saada ajettua ennen koetta mutta mitään hirmu ihmeellistä ei aleta kikkailemaan.