Monta reeniä jäänyt taas kirjaamatta mutta tässä ainakin osa viimeisimmistä:

Lauantain etsintäharjoituksessa oli ystävällismielinen virkamies polkenut Martillekin harjoitusjäljen. Saatiin tehtäväksi tienvarsitarkistus. Ajettiin tie ensin autolla läpi ja todettiin se melko vilkkaastiliikennöidyksi eikä muita havaintoja oikein tehtykään, joten vinkit jäivät vähäisiksi. Siitä sitten lähdettiin tarpomaan, Martti ja minä metsässä ja apparit tienreunaa. En vielä oikein luota siihen että jos vahvasti hajustetun tien reunaa kävellään että Martti varmasti hajuihin reagoisi, siksi valitsin mieluummin kulkureitikseni metsänpuolen. Aika nopsaan tuli sitten asutusta vastaan ja rämmittiin tienvarteen. Koetettiin siinä samalla johdosta kysellä että kummaltakos puolelta ne rakennukset pitäisi kiertää mutta ei saatu yhteyttä joten päädyttiin tiehen. Ekan talon ohi mentiin ja heti pihan jälkeen, ennen seuraavaa taloa (talot kohtuu lähekkäin) Martti nosti jäljen. Annoin sen ajaa sitä kymmenisen metriä, kehuin, merkattiin jälki ja ajattelin että eihän me tätä nyt ajeta. Virhe! Saatiin samalla yhteys johtoon ja kerrottiin jälkihavainnosta. Johdosta tuli käsky jatkaa jäljestystä. Mulla oli ihan sellanen olo että just joo, tässä nyt jälkeillään siksakkia jotain kersojen jälkeä talojen välillä, mutta sittenpä se suuntasikin metsään! Martti alussa, talojen välissä merkkaili kyllä pihasta pipaan kulkevia jälkiä mutta vahvasti jatkoi aloittamallaan tiellä. Jokusen sata metriä mentyämme Martti alkoi ilmaista esinettä, joka osoittautui hylsyksi (tässä vaiheessa minä sitten ajattelin että nyt ollaan sitten jonkun metsämiehen jäljillä ja kohta joku vielä ampuu meidät). Johdosta tuli lupa jatkaa jälkeä. Siellä sitten meniin aika reippaasti ja välillä saatiin epäilyjä harhajäljistä. Toinenkin esine löytyi ja mentiin ihmeellisen luutarhankin läpi... Lopulta, eli noin 2,5 km kuluttua löytyi purkki, jossa oli Martille luu ja viesti paikalliselta koirapoliisilta joka onnitteli jäljen onnistumisesta. :) Olipa ihan sikasiistiä! Tällä sitä jaksaa taas pitkään!

Apparina oli ensikertalainen Alpo, joka oli ehkä paras appari ikinä! Kartta oli piirreetty tosi tarkkaan jäljen osalta ja eri tavoin merkattu mahdolliset harhanpaikat ja esineet. Wau! Vaan kylläpä oltiin tyytyväisiä hyvään tiimiimme ja suoritukseen! :)

Maanantaina sitten paluu maan pinnalle järvellä. Martti taas merkkasi maalit pienesti ja taas (niin kuin viimeksikin) vinkui ihan sikana mutta ei pyrkinyt ollenkaan maaleja kohti tai jatkanut merkkauksia hyvistä olosuhteista huolimatta. Ketutti kyllä niin maan perkkiösti... Pari viimeisintä kertaa on mennyt ihan reisille eikä mulla ole nyt oikein hajuakaan että miksi. :(  Eijan kanssa juteltiin ja todettiin että nyt talvi vahvistetaan rwaktioita ja tehdään Martille jossain reenissä pientä henkistä väkivaltaa että sen pitää tosi selkeästi merkata ennen kuin se päästetään maalimiehelle. Ärsytys maksimus... toivotaan parempaa onnea ensi keväälle...

Tiistaina Reetan kanssa Varkaudessa. Martilla koko evl läpi. Seuraamisessa liikkeellelähdöt vähän huteria, salamassa istuminen hukassa, luoksetuloa osissa, ruutu hyvä, ohjattu pääosin ihan jees, ja kaikki muukin aika jees. Me ei siis mahduttukaan hakukokeeseen joten ilmoitin Martin nyt marraskuussa Pieksämäen tokoon ja joulukuussa Varkauteen. Martin mielestä ilmeisen onnistunut ratkaisu, sillä oli taas kivaa :)

Rasa puuhaili kans tokojuttuja sillä sitä vasta kivaa olikin! On se kehittynyt, jospa me talven aikaan saadaan motivaatio kasaan ja reenit samaten ja kokeeseen. :) Kiitos Reetalle hyvästä reeniseurasta!