Olipas aika rankka mutta opettavainen ja hyvä viikonloppu. Lauantaina oltiin Lapuan uudella raunioradalla katsomassa MM karsintoja. Oli aikas mielenkiintoinen reissu. Heräsi aika paljon ajatuksia, oli kivaa nähdä noita koirakkoja ihan livenä. Kuviakin tuli paljon!

Sunnuntaina suunnattiin sitten pikkiriikkisten yöunien jälkeen Kurikkaan SPL:n jälkikokeeseen. Minua jännitti ihan simona (ei sinällään mitään uutta...). Aloitettiin jälkiosuudella. Jana oli ihan hanurista, kiitos siitä allekirjoittaneelle. Martti teki aikalailla mitä käskettiinkin. Toisella lähetyksellä se eteni oikeaan suuntaan reippaasti ja määrätietoisesti, törmäsi jälkeen kuin seinään ja lähti hetkeäkään epäröimättä jäljestämään oikeaan suuntaan! Jälki menikin tästä eteenpäin aivan upeasti! Kaikki kuusi keppiä nousivat tasaisen varmasti ja iloisesti. Martti jäljesti hienosti tarkalla nenällä kuin juna raidetta pitkin. Ei tullut mitään hukan tapaistakaan ja aikaa jäi oikein reippaasti yli! Kivaa! Janatyöskentelyn ollessa puutteellinen (26 pistettä) mutta kaikkien keppien noustua pisteitä oli kasassa 156, eli koularissa kiinni (tätä en kyllä siinä vaiheessa mitenkään tajunnut).

Seuraavaksi vuorossa oli esineeruutu, eli "se varma nakki"... Mikäänhän ei tunnetusti ole niin varmaa kuin epävarma. Martti liikkui alueella hienosti ja pysähtyi esineelle. Mulla meni hieman pasmat sekaisin, enkä tajunnut pyytää sitä tuomaan (ajattelin vissiin että ehkä siinä ei kuitenkaan ollut esinettä). Kun M juoksi toisen kerran tämän esineen luota, tuomari keskeytti suorituksen. Ilmeisesti tauon jälkeen vieraiden esineiden tuominen on kohtuullisen epävarmaa. Voi harmistus... Mieliala laski aika roimasti, mutta tottispaikalla se taas hieman nousi kun minua valistettiin noista maastopisteistä ja siitä että nehän riittävät koulariin jos tottis onnistuu.

Ei siis mitään paineita tottisosuuteen ja silleen... Mie olin siinä vaiheessa jo aivan kuollut kun meidän vuoro tuli. Paikallaolon vaapuin jotenkuten pystyssä, Martti hoiti homman erinomaisesti. Väsymystä oli havaittavissa jo Martissakin ja liikkeiden välissä se olisi vain halunnut olla. Seuraamiseen se kokosi itsensä yllättävän hyvin olotilaamme nähden. Laukauksiin reagoi jonkun verran, luuli ihan selkeästi että se oli minulta pakote (paikallaolossa ei ollut reagoinut). Tästä siis seurasi pientä paikan karkaamista sivulle. Muuten kavio meni ihan ok. Viimeisen käännöksen vasemmalle sössin tekemällä siitä mutkan. Henkilöryhmässä Martti hiipui ja mie en älynnyt ottaa alkuun kokoavaa pysähdystä vaikka se olisi ollut parempi niin. Noh, oppia ikä kaikki. Liikkeestä istuminen oli nopea, mutta oli hieman haukotellut ja käännellyt päätään, tämä muistaakseni tyydyttävä. Liikkeestä maahanmeno oli nopea mutta luoksetulo olisi saanut olla reipas loppuun saakka. Tasamaanoudossa lähti palauttamaan laukalla, mutta loppu ravilla. Hyppynouto oikein hyvä (vähän ponnisti, ei haittaa). A:lla sitten iski rimakauhu, eikä helunnut kiivetä. Nouto tässkin kuitenkin suoritettiin. Eteenmeno oli yllättävää kyllä loistava! Se oli kuin oppikirjasta: nopea, suora ja uskomattoman nopea maahanmeno nenä menosuuntaan!! Tästä se päivän toinen erinomainen. Pisteitä tottiksesta siis 70 ja juuri ja juuri koulari! Huh!!!!

Paljon tuli uutta oppia. On se ihan erilaista käydä katsomassa ja kokemassa se koetilanne itse. (note to self: älä enää ole viihteellä koetta edeltävänä iltana, se on jo muutenkin tarpeeksi rankkaa...). Seuraavaan kokeeseen valmistaudutaan ihan erilailla ja nyt ruvetaan miettimään milloin siirrytään avoimeen.