Viime vuoden suunnitelmia ei tullutkaan blogiin kirjattua. Vuosi meni tavallaan tosi hyvin mutta kyllähän se edelleen aika paljon riipaisee kun menettää parhaan kisakaverinsa ja samalla iso kasa tavoitteita ja haaveita jää auttamatta toteutumatta. Noh, elämä on ja sillä mennään mitä on annettu. Rasan osalta vuosi oli siis tulosten valossa aika mainio. Kaksi EVL ykköstä joista toinen SM kisoissa ja finaalipaikkakin vielä kohtuullisen lähellä. Harmi ettei sitä kolmatta ykköstä ehditty saamaanja ettei nyt päästä ihan tosissamme sinne finaaliin yrittämään. Ihana kisakaveri ja oli meillä kyllä huippuja hetkiä monta ja monena vuonna! Saankohan enää koskaan koiraa joka kerta toisensa jälkeen tekee parhaat suorituksensa SM kisoissa!?

Martin osalta ei isoja tavoitteita asetettu kun ikää alkoi mittarissa olla jo reippaasti. Martti osoitti kuitenkin olevansa sellaisessa kunnossa että hyvin voi reippailla, niinpä saatiin vihdoin haustakin ne koularit HK2 ja HK3 ja rusinana pullassa avoimen luoka rotumestaruus. Lokakuussa osallistuttiin vielä erkkarin tokoon ja kivaa oli kun pappa teki hyvällä asenteella mutta silleen pikkasen kosahti reenaamattomuuteen ja pieneen kurittomuuteenkin... Martti on nyt ansaitulla eläkkeellä. Mulla ei (varsinkaan Rasan kohtalon jälkeen) sielu kestä ottaa PK esteitä 10 vuotiaan koiran kanssa ja tokosta meillä ei olekaan enää mitään saavutettavaa. Jos syyserkkarin tokoon osallistun niin sitten varmaan Nosteen kanssa. Pitää koettaa Martin kanssa jaksaa välillä treenailla kuitenkin koska se niin siitä tykkää. Tokoilut eivät tosin ole ihan poissuljettuja mutta aika epätodennäköisiä kuitenkin koska työt + perhe + nuori koira treenattavana ei ole sellaisen yhdistelmä mihin jaksaisi vielä yhden osasen liittää enkä halua itseäni liian tiukille vetää.

Nyt menään siis yhden koiran taktiikalla ja Noste on varmaan tähän elämänvaiheeseen aika passeli tapaus. Jos sen kanssa voi agilitya ja PK puolta jatkaa (pikkisen hirvittävätt ne luustokuvat...) niin onhan sitä siinäkin jo hommaa kerrakseen. Jos nyt olisi joku muunrotuinen tykki käsissä niin hukkaan menisi kun ei vaan saa ihminen itsestään irti tarpeeksi. Noste menee siis maaliskuussa terveystarkastuksiin jonka jälkeen selviää mitä meidän lajirepertuaariin tulee kuulumaan. Tokoa nyt ainakin ja siinä olisi kyllä (kova?) tavoite saada alo ykkönen ja ehken se avo ykkönenkin loppuvuodesta. Paljon riippuu myös tuosta omasta elämäntilanteesta mutta tuskin ennen syksyä mitenkään haluan koettaa saada sitä koevalmiiksi. Tärkein tavoite tokossa olisi tehdä mahdollisimman hyvä suoritus johon itse voisi olla tyytyväinen nuorten koirien tokoringin näyttökokeessa. Ajankohta voi olla mulle hieman haastava mutta toivotaan parasta! Jäljellä tavoitteena olisi koevalmis koira syksyllä (no tähän ei ole pitkä matka) ja agilityyn en nyt oikein osaa tavoitteita asettaa. Aksataan mahdollisimman paljon ja toivottavasti siinä sivussa hiukka kehitytään? Jos kaikki menee putkeen niin agilityn lähitulevaisuuden suunnitelmat olisivat:
- Next Step kurssi ACE:lla alkaa 24.1. ja sinne on jo ilmoittauduttu
- Muutamia irtotunteja sitten seuraavaksi? Ja mahdollisesti jo tässä kohtaa aloitettaisiin kontaktikurssi ja laatikkokontaktien opettelu.
-Keppien opettelu kotona kunhan pystyy turvallisesti treenaamaan ja jos oma kunto sallii niin valmennusryhmäpaikka tai sitten jatketaan irtotunneilla tai Tekniikka kurssille? Aika näyttää.

Olen kyllä ollut hirmuisen tyytyväinen noihin ACE:n kursseihin! Jos olisin nyt näillä (omilla) pohjilla alkanut opettaa Nostetta samoin kun aiempia koiria niin mulla ois sellanen olo että mehän ollaan aika hyviä ja Noste on aika taitava. Ja sitten siitä tulisi sellanen samanlainen epävarma köpöttelijä kuin Martista. Nyt kun ollaan vedetty aikalailla urku auki alusta alkaen ja itse en palkkaa juuri koskaan niin se oman ohjauksen heikkous on jotenkin karmivan käsinkosketeltavaa! Mutta hauskaa meillä on molemmilla ja tuolle pienelle arkajalalle tekee hyvää olla noin raivopäisellä asenteella mukana. Basic kurssilla ollaan nyt lähinnä tehty erilaisa valsseja, maksimissaan niin että rataa on 9 esteen verran. Rimat ovat edelleen alimmilla kannattimilla eikä niiden kanssa nyt ehken niin kiirus olekaan nostaa?

Tokossahan meillä on nyt se tilanne että koira on kohta 10 kk eli kisaikäinen. Ei kuitenkaan ollenkaan vieä kisavalmis, huh, miten mä joskus olenkaan saanut Martin liikkeet (muka) pakettiin jo tuohon vaiheeseen (okei, ehken käynyt töissä ja ollut äiti silloin...)? Mutta missäs me tokon suhteen mennään alokasluokkaa ajtellen:
Luoksepäästävyys: Treenattu puolenkymmentä kertaa, menee hyvin. On vielä joka kerta saanut namin kopeloinnin jälkeen mutta ei vaihda asentoa tms

.
Paikallaolot: Istuminen jo melkoisen hyvä. Yhdellä välipalkalla ollaan nyt menty ja tosi harvoin on koettanut enää haistella tms. Paikkamakuussa asento on helposti liian suppu mutta kummasti se on siinä nyt jaksanut kolmisen minuuttia kököttää liikkumatta. Lonkka-asennot, haistelut, vinkumiset tms kiellettävät jutut esiintyvät tosi harvakseltaan, eli oisko noin joka neljännessä treenissä? Kolme minuuttia pysyy yhdellä välipalkalla. Matkaahan en vielä ole ottanut, enkä ota ennen kuin olen saanut välipalkan kokonaan onnistuneesti pois. Niin ja maahan ei osaa vielä mennä sivulta, maasta sivulle sen sijaan nousee hyvin. Niin ja kuuntelee mua hyvin ja ignooraa tosi mukavasti liikkurin ja muut ohjaajat :)

Seuraaminen: Ihan vaiheessa. Siis niin vaiheessa kuin se nyt vaan suinkin voi olla. Plaah. Tämä vaatis nyt just niin paljon treeniä ja se 1 - 3 kertaa viikossa ei nyt vaan kanna mihinkään. Koetan nyt jotain suunnitelmallisuutta tässäkin pitää, eli tehdään niin että jos tällä treenikerralla imuutan (tässä ostaa tauot jo hyvin ja oikealla asenteella, isossa häiriössä on tosin vaikeaa ihan pelkkä imuutuskin nyt...), seuraavalla kerralla tehdään paikan tarjoamista naksutellen (helposti hieman ylityöskentelee ja valuu mun taakse mutta asenne on ihan mukava. Pää ja kontakti eivät vielä kunnolla mukana) ja kolmannella kerralla tehdään sitten kontaktia (vielä ihan paikallaan). Tämä pitää nyt saada johonkin kuosiin keväällä viimestään.

Jäävät: Vaihtelee. Tekee välillä peruutuksesta superhienot asennot ja erottelee ne hyvin toisistaan. Stoppi nyt ehken vahvin. Välillä sitten tarvitsee apua alussa että muistaa tehdä reippaasti loppuun saakka.

Luoksetulo: Alku otettu jo useamman kerran käskytettynä mutta palkkaan aina vielä vauhdista (leluun). Erikseen loppuasentoa, joka vielä aika hakusessa ja tarvitsee apuja.

Hyppy: Hyppää hyvin ja hakee hyppyä hienosti myös eri esteillä (ihanasti ollaan päästy tekemään tätä nyt vaikka missä!). lemppariliikkeitä. Mun paikka ei vaikuta ja saan vaihtaa puolta yms eikä häiritse. Ollaan otettu myös nyt kerran stoppia esteen jälkeen ja nyt pitää ottaa mukaan myös perusasennosta lähettäminen.

Muiden luokkien liikkeet:
Ruutu: Pääosin vielä näytetään mutta nyt enempi koetetaan että eka lähetys ruutuun jota ei ole näytetty mutta jossa on lelu. Jää helposti näyttöön kiinni, eli joudun korjaamaan alkuopetusta jo nyt... Harmittaa hiukka mutta ei se peli ole menetetty. Otettu myös tyhjää ruutua johonkin väliin. Pitäisi alkaa ottaa läheltä paikkaa naksun kanssa, kun vaan joskus kotona jaksaisi... :P
Nouto: Epätasainen. Vauhtinoutoja enimmäkseen, välillä pitää ihan superhyvin ja pitkään, välillä meinaa haukkua kapulalla jolloin on pakko keskeyttää mikä näkyy sitten tas epävarmuutena. Maastanostot ihan kakkoja enimmäkseen ja pitotreeniä ei nyt olla tehty. Pääosin hyvä, raivokas asenne mennen ja tullen.
Kaukot: Alkutekijöissään, lähinnä edelleen jumppaillaan vaan lihasmuistiin, en ole tähän jaksanut vielä mitän oikeasti tavoitteellista treeniä tehdä.

Hirrrveen pitkä vuodatus! :D Noh, näillä mennään!