Viikonlopun suunnitelmat menivät ihan puihin ja minä päädyin kotiin koirien kanssa ja olin vielä niin laiska (ja ihan ähkyssä- kiitos Ulla ;D ) ettei edes käyty lenkillä. Jossain vaiheessa alkoi kuitenkin virittyä ajatus siitä että pitäisi edes vähän reenata ja sain jopa ihan kunnollisen suunnitellut treenit aikaiseksi. Ja kyllä kannatti.

Rasa sai aloittaa että Martti saisi kerätä kierroksia. Rasan kanssa minulla ei ole juuri muuta puuhaa kuin nouto ja sen lihaskunnon ylläpito, joista tänään aiheena ensin mainittu. Luovutusta ollaan otettu sisällä namin kanssa ja se on ollut aika vastenmielistä kuten odottaa saattaa. Nyt otettiin kovat peliin eli kaksi palloa. Homman juoni oli siis you tuben inspiroima juttu, jossa pidin palloa leuan alla, laitoin kapulan Rasalle suuhun, hetki pitoa + kehua, kiitos ja pallo tippuu. Jo pelkkä pallon näkeminen sai Rasalle ihan erilaisen olemuksen hommaan. Löysää spagettia ei näkynytkään kun se tapitti silmät lautasen kokoisena palloa. Kapulan jouduin edelleen laittamaan suuhun, mutta rasa ei juurikaan pureskellut ja piti nätisti huomattavasti paremmin, rauhallisemmin ja tiukemmin kuin namin kanssa. Olin tosi tyytyväinen. Loppuun vielä leikkiä kahdella pallolla, jossa se ajatus että pallo pitää tuoda mun lähelle ja irrottaa vasta käskystä jolloin toinen pallo lentää. Rasa rrrrakasti! :)Tätä siis jatketaan mutta namitreenit pidetään myös mukana. Pitäisi jaksaa ottaa myös sitä pujottelua yms toispuoleisuuden välttämiseksi. Huomenna?

 

Ajattelin että Martti olisi tätä kuunnellessaan oven sisäpuolella jo intoa täynnä (olin jo sen nähden laittanut thö rasian valmiiksi taskuun), mutta sepä makoili kaikessa rauhassa silmät puoliummessa kun vaihdoin koiran. Noh, en antanut häiritä. Martti sai alottaa leikillä. Jep, luit oikein, leikillä. Meillä se leikki vaan tarkoittaa sitä, että minä härnään Marttia patukalla ja kun se puree ja vetää aktiivisesti, naksautan ja annan namin. Martilla oli KIVAA :) Tämä oli pohjustusta kahden kilon noudolle (este on maneesilla joten piti ottaa tasamaa ja sitähän nyt ei enää kannata millään hammastikulla tehdä). Pohjustus toimi hienosti, eli laukalla kapulalle, nopea nosto ja laukalla takaisin ja purkista palkkaa. Ihan loistavaa! Olin melko varma että pitkän tauon jälkeen se voisi tuntua vastenmieliselle mutta hyvä suunnittelu ja oikea mielentila auttoivat asiaa huomattavasti.
Ja kun vire on saatu ylös on tarpeen ottaa tunnari, jossa järkevät ihmiset olisivat voineet helpottaa asioita esim. lyhentämällä matkaa. Minä en tunnetusti ole järkevä ja sitten roiskaistiinihan big time. Siihen nähden haisteli kyllä yllättävän huolellisesti, mutta vauhtia oli kuitenkin sen verran, että heti kun sai haju, nenä oli jo matkalla seuraavalle jonka sitten nappasi ja palautti kuin sukkula. Uusi yritys lyhyemmällä matkalla ja suuremmalla maltilla toi sitten sen oikean. Pitäisi muistaa ettei tee tunnarista liian vaikeaa, eli ottaa pitkää matkaa hetsauksen jälkeen. ja silloin voisi laittaa vaikka niitä jarrunameja joukkoon. Määrä ei selkeästikään riitä kun pitäisi panostaa laatuun.

Martin kanssa otettiin sillä vielä pieni temppunaksuttelutuokio. Se niin tykkää tuosta puuhailusta. Pitäisi ehtiä sitäkin tekemään enemmän kun siitä on muutenkin hyötyä. Niin paljon asioita joita pitäisi tehdä useammin. Mitenkähän tämä onnistuisi jos olisi vielä kolmas menossa mukana...