Rasa korkkasi myöskin jälkihommelit mejän merkeissä. Ullalle ISOO kiitos jäljen tekemisestä!
Noh, meinas olla pientä säheltämistä koko homma. Aluksi jäi kaato kotiin mutta palkattiin sitten verisienellä, mikä tuntui riittävä. Toisena pienenä miinuksena ohjaajan toiminalle oli se ettei malttanut antaa jäljen vanheta tarpeeksi, oliskohan ollu puolituntia tai jotain... Tästä kyseisestä virheestä johtuen jäljestys oli melkoista hulapaloota, kun oli meinaan virtaa Pikkuisessa ja hajuja ympäri metsää niin, ettei olisi oikein tiennyt mihin mennä. Lähdön Rasa merkkasi oikein mainiosti ja sitä siinä hieman yhdessä tutkittiin noin puoli minuuttia. Vaikka hajut oli metsään levinnyt niin suunta oli kokoajan oikea (Jäi muuten kaikki merkkaus krepit kotiin... mentiin koiraan luottaen!!) ja ohjaaja sattui löytämään makauksen ensimmäisenä. En tiedä olisiko Rasa makausta löytänyt kun oli jo pikkaisen ohi ajanut mutta silloin otin Pikkuisen takaisin ja mentiin makaukselle sen oikeasta tulo suunnasta ja hienosti merkkasi. Taas lähdettiin liikkeelle pikkaisen eri suuntaan kuin ohjaaja olisi halunnut mutta taas oli koira oikeassa vaikkei varmasti ollut koko aikaa täysin jäljenpäällä.. No puita kierrältiin ja liinaa selviteltiin pitkin matkaa eikä oikein sellaiseen rauhalliseen työskentelyyn päästy ollenkaan (mikseiköhän!!??) mutta kaatokin löytyi oikein mainiosti!
Mirkku oli TA:na mukana jäljellä, huomioitavaa seuraavaan treeniin: Ota kaato mukaan, ota merkkaus krepit mukaan, anna jäljen vanheta kunnolla, vähemmän puhetta koiralle vaikka liinat on sotkussa...
Tänään päästiin aloittamaan jälkikausi Sonnihovin upeilta peltoaukeilta! Hieman oli vielä märkää ja ehkä hieman tunkkaistakin, mutta homeesta ei onneksi näkynyt merkkiäkään. Kiitoksia Ullalle upean treenipaikan järjestämisestä!
Martilla oli noin 150m pitkä, tunnin vanha jälki. Se eteni nurmipellolta sängelle, takaisin nurmelle, nurmelta mullokselle (jossa terävä kulma) ja takaisin nurmelle. Alkuun otettiin noin 5 metrin jana. Suoraan eteneminen oli lievästi sanottuna haasteellista, mutta kun jälki löytyi se nousi todella varmasti ja oikeaan suuntaan. Noin viiden metrin päästä tästä oli palkaksi namipätkä. Nameja laitoin aina alustan vaihdon jälkeen ja noin 3-6 m kulmasta, tuulen suunnasta riippuen. Siirtymä sängelle oli ihan ok, mutta siellä kulman jälkeen tuli suuria ongelmia. Jäljellä oli sekä ihmisen että koiran tekemä harha. Jouduin kieltämään jäljen vaihtamisesta muutaman kerran. Sitten ajattelin että turha jankata sitä harhaa, koska se oli kuitenkin kohtuullisen vaikea. Otin uuden janan nurmen reunasta. Tällä janalla eteneminen oli suoraa ja jälki nousi varmasti oikeaan suuntaan. Hienosti Martilla(kin) piti hermo vaikka ei mennytkään ihan kuin elokuvissa. Mullokselle jatkui ihan mukavasti, kulma oli varma ja helppo nakki, loppu jälki oli edelleen hyvä. Lopussa oli narupallo ilmaistavana ja Martista se oli ihan hassu juttu. Se kyllä näytti mulle pallon, mutta oli selvästi sitä mieltä, että mennääs ettiin niitä keppejä kummiskin. Lopetettiin kumminkin siihen pallolle, annoin loppupalkan ja heitettiin palloa vähän. Kaikenkaikkiaan olen oikein tyytyväinen. Nyt otetaan tarkkailuun jana ja tehdään jokaiselle jäljelle harha.
Tosi hieno juttu. Kaikkien koirien jäljet mitä näin olivat tosi hyviä! Marttikin jäljesti varmasti ja sain vielä hyvin selville mitä asioita on nyt treenattava. Oikein onnistuneet harjoitukset siis.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.