Huuh... Martilla oli maha ihan sekaisin, mutta aika hienosti se jaksoi tehdä töitä. Välillä vaan tauolla hävisi puskaan hädälle...

Paikallaolossa aluksi koirasta hävisivät kaikki luut ja siitä tuli selkärangaton. Martti vaan valui pitkin kentän pintaa. Kävin huomauttamassa asiasta kauempaa ja pulisin piilossa minkä ehdin, auttoi aika hyvin ja loppuajan oli tosi nätisti pää pystyssä.

Seuraamisessa en palkannut kuin lopussa. Maarit seuruutti aika paljon ja korjasi miun käsiä reippaasti etenkin käännöksissä vasemmalle. Aikalailla hyvin meni. Muutama pien herpaantuminen. Maaritin neuvot auttoivat käännökset ihan toiselle tolalle.

Liikkeestä seisominen pop. Luoksetulon pysäytys super, loppuosa vaisuhko. Loppuun vielä yksi suora pitkällä matkalla, että ei vauhti unohdu.

Liikkeestä maahanmeno onneksi todella hyvä. Hypyssä istuminen takkuaa. Pitää malttaa odottaa että se on siellä toisella puolella kaikki neljä jalkaa maassa ja nenä minuun päin. Muuten menee käskyt kuuroille korville, enkä mie viitsi alkaa karjumaan.

Nouto ihan normaalia Marttia. Alkuhaukku + palautus ravaten. Tää ei varmaan ikinä parane... Melkein pyhänä lupauksena voisin todeta, että lisää noudonomaisia leikkejä leluilla. Näinköhän vihdoin saisin jopa toteutettua? Kaukot huiput.

Yksi suorapalkkanen ruutuunmeno lopetti treenit. Hyvältä näyttää. Luottavaisin mielin lähdetään lauantaina kisoihin. Loppuviikko tokon suhteen pelkkää leikkimistä. Ei yhtään kokonaista liikettä ja simona palkkaa ja kehuja. Loppuviikon missio on nostaa motivaatiota, intoa ja yhdessä tekemisen riemua entisestään.