Keppitreeniä aamutuimaan. Pihanurmelle (ihan vähän matkaa asfaltilla) noin 25m pitkä, 45 min vanha jälki. Keppejä neljä, kulmia kaksi ja janaa noin pari metriä. Neljästä kepistä kahdella ensimmäisellä joutui jarruttamaan, mutta kaksi seuraavaa nousi helposti ilman miun puuttumista. Vauhtia on ihan helkkaristi ja varsinkin keppien luovutuksen jälkeen se uudelleen jatkaminen on aikamoista kyntämistä. Siinä lähetysvaiheessa toi on todella rauhallinen, mutta heti kun saa luvan, niin menee sataa. Kunhan noi kepit saadaan varmemmiksi, niin sitten ruvetaan kyllä ihan kympillä tekemään niitä knoppikulmia, että se oppii ettei jälki löydy ryntäämällä.

PS: Viimeisen kepin ilmaisu oli ihan täydellinen, enkä mie edes ehtinyt tajuta että M on kepillä ennen kuin se sen mulle toi! <3