Ei alkanut kovinkaan lupaavasti meidän ensimmäinen peko kokeemme... Martti on aivan sekaisin Rasasta ja tadaa! koepaikalla tottisparinamme olikin flätti... Marttia ei tuntunut juurikaan haittaavan että kyseinen koira oli uros, vaan se huuti ja kiskoi ihan into piukeana. Hävetti ihan kamalasti. Olisin lähtenyt jo tässä vaiheessa kotio jos tuomari olisi päästänyt. Me mentiin ensin paikallaoloon. Aluksi M pysyi ihan kohtuullisesti, mutta kun siirryin henkilöryhmään se ryömi jonkun matkaa ja nousi istumaan. Tottis oli pellolla, eikä Martti heinän seasta varmaan oikein kunnolla nähnytkään mistä on kyse. Olin aika vakuuttunut kyseisen alustan sopimattomuudesta meidän tottikselle, mutta eipä se sitten niin vaikea ollutkaan.

Aloitettiin liikkeestä seisomisella, joka oikein hyvä. Luoksetulokin reipas. Seuraavaksi liikkeestä istuminen, joka myös oikein mainio. Ryömimisessä päättelin että se ei ikinä ryömi ellei tee jotain odottamatonta, joten ryömittiin sitten rinta rinnan. Tuomari kommentoi tässä vaiheessayleisölle että on ihan sääntöjen sallima tyyli. Saatiinpas siis ryömittyä se 10 metriä! Seuraaminen oli yllättävän hyvä. Jouduin antamaan todella napakat käskyt mutta Martti teki työtä käskettyä. Paikallaolevan flätin vieressä tehdyssä täyskäännöksessä jouduin antamaan uuden käskyn, mutta se oli ainoa lisäkäsky! Henkilöryhmäkin oli ihan ok. Seuraavaksi liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo, tämäkin ihan loistava. Nouto oli aika fiasko, pureskeli esinettä ja tiputti sen kahdesti. Sijaistoimintoa luulisin. Tottis näin kuitenkin läpi arvosanalla HYVÄ!! Jesh!

Jäljelle lähdettiin sitten ihan hyvällä fiiliksellä. Janalla oli Martin mielestä joitain ihan ylitsepääsemättömän ihania tuoksuja ja se jumi niihin. Eteneminen janalla oli muutenkin tuskaista, joten olin ihan sairaan iloinen kun Martti nosti jäljen ja lähti ajamaan. Tässä vaiheessa vain tuomari kutsui takaisin janlle.... Martti yritti vielä uudestaan samalle jäljelle, sieltä pois ja eteenpäin. Olin jo ihan varma että ei se nosta enää sitä oikeaa jälkeä semmoisen säätämisen jälkeen, mutta nosti kuitenkin. Jälki oli minulle kohtuullisen vaikeassa maastossa ja etenin ihan liian hitaasti. 40 minuuttia kuluu muuten aikas joutuin... Martti jäljesti hyvin, mutta hieman väsyneen oloisesti. Mentiin pitkä pätkä hakkuuaukolla jossa se jäi pari kertaa kuuntelemaan koirien haukuntaa. Kaikki viisi esinettä saatiin nostettua mutta sitten Martti toi minut tielle ja kun katsoin kelloa oli aikaa jäljellä enää minuutti. Soitin koetoimitsijalle että maalimies jäi ja me lähdetään autolle (joka oli siinä ihan lähellä). Martti ratkaisi lopun siis niin, että otti harhajäljen takajälkenä ja meni sitä pitkin autolle. Jos olisin ollut tarkkaavaisempi aiemmin, olisin voinut päätellä että ei se omituinen jäljestys ollut niinkään väsymystä vaan sitä että jälki vaihtui. Maalimies jäi noin 100 metrin päähän, eli jälkiosuus hylätty. Tuomarilta saatiin sapiskaa kun ei yritetty loppuun saakka ja kieltämättä, ei siinä nyt olisi mitään hävinnytkään. Oppia ikä kaikki. Ensi viikolla sitten peha koe ja yritetään mahtua pejään Joensuun kokeeseen. Siihen asti reenataan kyllä harhoja ja paljon!!!