Joulun alla kiireessä jäivät päivityksetkin tekemättä vaikka sattui niin monenmoista päivityksen arvoista  juttua. Joulunaika meni taas lähinnä toipuessa, niin henkisesti kuin fyysisestikin.

Aloitetaanpas aikajärjestyksessä niin säilyy jokin tolkku. Kaikki asiat jäävät nyt aikalailla pintaraapaisulle, mutta edes jotakin muisteltavaksi.

Ennen joulua vietettiin tukisukkisryhmän pikkariviikonloppu ja ohjelmassa oli lenkkeilyä, maailman parannusta, syömistä, juomista ja tietty tokoilua. Oli ihan mahtavaa! Kiitos tuhannesti taas Päivikki ja Laura! Samalla katsastettiin viimeistä puolta vuotta ja suunniteltiin seuraavaa. Asetettiin tavoitteita, kartoitettiin ongelmia ja vahvuuksia. Pakko kyllä sanoa että hyvälle näyttää kaikin puolin!

Noista sunnuntain harjoituksista Panu matkasi meidän koirien kanssa Pohjanmaalle ja minä maanantaina perässä. Tiistai-iltana saatiin sitten ihan kunnon muistutus siitä mitä se metsästyskoiran omistaminen oikein onkaan. Vertti lähti metsälenkillä jostain syystä (ehkä eläimen perässä, ehkä jonkun muun ajatuksen ajamana) tielle päin ja puolisin kilometriä juostuaan meni kantatielle (joka oli tosi ruuhkainen) jossa pakettiauto tuli vauhdilla sen kylkeen. Panu huomasi asian tutkapannasta ja tuli paikalle jossa fiksu autoilija onneksi oli jäänyt vahtimaan koiraa ettei tapahdu enää mitään muuta. Vertti oli todella tuskainen. Onneksi saatiin aika Seinäjoen pieneläinklinikalle jossa on aivan huiput eläinlääkärit ja laitteet. Siellä selvisi ettei luita ole poikki ja sisäelimetkin olivat ihan ok kunnossa. Kovien kipujen takia rauhoitettiin ja Vertti sai kipulääkkeitä, antibioottia ja se nesteytettiin. Yöksi sitten Panun vanhempien luo, ja aamulla takaisin lääkäriin. Vertin tila oli yön aikana pahentunut ja aamuisista kuvista nähtiin että toinen keuho oli painunut kasaan, sisäistä verenvuotoa oli jonkun verran ja ilmarintakin löytyi. Urheasti pikkuinen antoi kuitenkin tutkia ja lääkitä.
Saatiin lupa lähteä kotia kohti Varkauteen, joskin matkanteko oli varsin hidasta kuin 30 min - tunnin välein pysähdyttiin pissattamaan ja juottamaan Verttiä. Pyhien aikana ainakin kivut ovat hellittäneet ja hengityskin vaikuttaisi hieman paremmalta. Eläinlääkärin kontrolli kertoo sitten asian oikean tilan.

Jouluksi saimme myös uuden asukkaan un Vladimir Smirnov - kissa haettiin meille. Vladimir on varmaankin alle vuoden ikäinen kolli, jonka omistaja oli ilmeisesti hylännyt (ainakaan kukaan ei ollut sitä löytöeläinsuojasta kysellyt). Se on sopeutunut todella hienosti, on ollut heti kuin kotonaan ja koiratkin ovat siihen helposti tottuneet. Mitenhän sitä ollaan aikaisemmin pärjätty ilman kissaa?

Treenaamassakin on käyty Leko tallilla, Varpsin toko harjoituksissa ja ihan itsekseen kotosalla. Rasa näyttää jo muuten tosi hyvälle, seuraamisessa vaatii vielä paketin kasaamista muttei sekään näytä ihan toivottomalta. Paikkamakuissa on tapahtunut huimaa edistystä. Sen suhteen lisätään pikkuhiljaa aikaa ja kun saadaan ns. normihäiriössä aika jonnekin 3-4 minuutin tienoille niin sitten otetaan muutama reilumpi häiriöharjoitus (eli liikkuvia koiria) ennen kuin uskallan kokeeseen ilmoittaa. Kotosalla kestää kyllä hyvin muiden koirien liikkumisen jopa ihan iholla, mutta toisaalta tilanne on kotona niin erilainen kun vieraiden koirien kanssa.
Martin kanssa ollaan edelleen virelinjalla, tosin maneesilla muistettiin ottaa myös kokonaisia liikkeitä ihan siksi että saadaan palkkaamattomuuttakin reenattua. Intoa piisasi hienosti ja mikä parasta, viime viikon kaikki tunnarit olivat hyviä ja aina tuli ensimmäisellä oma! Näin jopa Lekolla jossa viime talvena kiskoin jo hiuksia kun ei vaan toiminut. On se Martti vaan niin pätevä, eivätkä loppiaiskokeethaan huoleta yhtään :)