Jussiviikolla reenailtiin monenmoista lähinnä omalla porukalla. Kotosalla tokoiltiin Rasan kanssa useampaan otteeseen. Joku päivä käytiin kaatosateessapolkemassa jäljet, vanhetettiin reipas tunti lenkkeilyn merkeissä ja Jouni ajoi Martin jäljen Martin kanssa (tyypit pärjäs tosi hyvin!) ja minä revin hiuksiani Rasan kanssa.... rasa nosti jäljen hyvin mutta heti ekassa kulmassa aivan totaalihukka... Maasto oli senverran hankalaa etten hahmottanut missä jälki meni, joten vasta lopusta saatiin uudelleen nostettua ja pieni pätkä ajettua... Masentavaa! :-/
Seuraavaksi ajettiin tuore paikkausjälki nurmella, jossa ensimmäisellä suoralla nami joka kolmannella askeleella, toisella suoralla joka viidennellä, kolmannella suoralla joka seitsämännellä ja neljännellä vain kaksi namia. Jäljen alussa tuoretta harhaa mikä vähän vaivasi. Kulmissa hätääntynyttä tarkistelua ekalla ja tokalla, kolmas kulma menikin jo tosi hienosti. Keppien ilmaisut upeat!
Jäljen vanhenemista odotellessa tottistelin ensin Martin kanssa joka meinasi taas pitkästä aikaa ihan oikeasti väistää passiivisuuteen. En menettänyt hermojani vaan pistin sen hihnaan ja muutamalla korjauksella se alkoi jo tarjota ihan eri mielentilaa tekemiseen. Huh! Tehtiin vissiin seuraamista (lähinnä käännöksiä ja perusasentoihin hain nopeutta), jäävät ja luoksetuloa. Rasa teki samaa settiä mutta ilman niitä ongelmia.
Joku päivä käytiin pekotreeneissä Martin kanssa, jossa sellainen pieni ongelmanratkaisuhomma joka oikein hyvää reeniä sekin. Hommassa siis kaksi pientä lammenpoikasta joiden molempien takana maali. Koira sai hajun vastakkaiselle puolella ja katsotiin miten lähtevät työstämään hajua. Ensin Martti mietti vähän uimistakin ja pienet rinksat molempien hajussa ui, mutta päätti sitten kuitenkin mennä rantaa pitkin kiertäen. Selkeä itsenäinen päätöksenteko ja ongelmanratkaisu kuitenkin ja tosi hyvä motivaatio ratkaista ongelma jättämättä maalia vaikka hajusta oli pakko poistua välillä.
Perjantaina suunnattiin Iivarinsaloon Kuopion Järvipelastajien juhannuspäivystykseen. Tein sinne Rasalle metsäjäljen. Vanheni noin 1,5 tuntia puolipilvisessä kelissä, pituutta reilu 500m. Jälki alkoi mäntykankaalta, siirtyi suopursujen sekaan, josta sammalmättäiseen kuusikkoon jossa ei aluskasvillisuutta juuri nimeksikään ja siitä taas normaaliin kangasmetsään. Jälki nousi hyvin ja Rasa ajoi ihan kohtuu mukavasti. Oli ihan ok tarkka, kepit löytyivät hyvin eivätkä maastonvaihtelut haitanneet. Jossain kohtaa tuli pieni hukka ja huomasin taas etten voi päästää liinasta irti kun Rasalla lähtee vahti käsistä ja se ei osaa suhtautua siihen jos pysäyttelen sitä silloin käskyillä. Lisää itseluottamusta ja varmuutta siis kehiin. Olin kyllä tosi iloinen siitä miten hienosti Rasa nyt pärjäsi sen edellisen metsäjälkisohelluksen jälkeen. Toivo elää!
Lauantaina Martti pääsi treenaamaan mepehommia! Ensin kaksi maalia veneestä käsin. Ekalle pienempi reaktio mutta ihan luettavissa (ei tuullut juuri yhtään), toiselle jo vähän enemmän pyrkimystä päämäärään. Tehtiin vielä Sannan kanssa reenit joissa toinen kellui vedessä ja partioitiin koiran kanssa rantaa pitkin. Martti sai hajun hyvin, juoksi rantaan, haukkui ensin rannassa ja sitten lähti uimaan (ja haukkui uidessaankin). Meni hienosti ja kaikilla meillä taisi olla aika hauskaa! :)
Iltapäivä melkein huilittiin (veneiltiin Vehmersalmelle pizzalle) ja illasta vielä uusi treeni. Tälläkertaa tuuli vähän reippaammin mutta sitäkin pyörittävämmin... Meillä oli kaksi maalia saman saaren eri päädyissä. Martti sai hajun ekasta, mutta merkkasi sitä huonosti koska sen huomio keskittyi osaltaan verkkomerkkeihin... Kun pääsi rantaan oli saanut jo vahvan hajun toisesta maalista jonne suuntasi aivan suoraan. Tästä uudelleen veneeseen ja nyt oli aika asiallisen tuntuinen pyrkimys toiselle maalille. Saatiin rantautettua hyvään kohtaan josta taas reippaasti maalille. Sannan kanssa pohdittiin että Martille voisi tehdä maalien jättöä nyt useamminkin. Eli jos merkkaus on hyvin vaisu, jatkaa vaan kylmästi seuraavaa kohdetta kohti ja vasta kunnon pyrkimyksestä sitten pääsee rantaan. Minka toimi kyllä sikahienosti, ihan mahtavaa! Kaikenkaikkiaan oli kyllä niin antoisa juhannus ettei paremmasta väliä! Kuvakertomusta löytyy KJP:n blogista.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.