Aikalailla kaikenlaista on nyt elämäämme mahtunut eikä ole oikein tuntunut hyvälle asiasta kirjoittaa ja siksi blogikirjoittelukin on jäänyt. Rasa siis jouduttiin lopettamaan spondyloosikipujen vuoksi. Se ei selvinnyt ollenkaan ilman vahvoja kipulääkkeitä ja tilanne oli kesästä vain huonontunut. Hirveä ikävä on vieläkin ja tuntuu tosi pahalta luopua kaikista haaveista ja tavoitteista jotka kuolivat Rasan mukana. Ensi kesän TOKO SM kisat voivat olla aika kova paikka. Tuntui että justiinsa vasta pääsimme vähän vauhtiin kun piti jo lopettaa.

 

Mutta elämä jatkuu. Nyt taas kahden koiran lauman kanssa ja onhan se toki helppoa kun on vain kaksi koiraa. Lisäksi oli aika huojentavaa kun ei tarvitse sairasosastoa vahtia ja miettiä jatkuvasti että mihin nyt sattuu. Koska olen nyt aloittanut taas työs vuoden äitiysloman jälkeen niin tuntuu aika hyvälle ratkaisulle että treenattavana on vain yksi koira. Marttikin on tarkoitus kaivaa naftaliinista aina välillä, haaveissa on vuodenvaihteen tienoilla ehkä vähän aksata sen kanssa ja erkkariin saatetaan mennä tokoilemaan. Silloin saa sitten Noste vähän huilata tai treenata kevyemmin.

Nosteen kanssa on tässä välissä ajettu jälkiä. Jäljet 24 ja 25 olivat lyhyitä metsäjälkiä, teemana esineet. Esineinä näkyviä juttuja jotta pääsen naksauttamaan heti kun huomioi esineen. Harrastin myös sitä että ilmaisussa naksautin aika monta kertaa uudelleen kun tökkäsi kuonollaan esinettä. Eipä jää eäselväksi mitä ollaan hakemassa vaikka FH jäljellä tuo onkin tosi huono juttu (mietitään sitä sitten jos on tarvis). Jäljet 26 ja 27 olivat molemmat pitkiä (300-400m) peltojälkiä. Namien kanssa ollaan nyt siinä tilanteessa että nameja on aluksi joka 10 askel ja lopuksi joka 20 askel. Ihan ok hyvin jäljestää ja itsenäisesti hoitaa homman.

Tokossa on niin monta juttua kesken että välillä hirvittää. Ois niin helppoa sortua tekemään taas vaan kiltisti luokka kerrallaan... Seuraminen on mennyt eteenpäin, varsinkin takaosaa käyttää aika kivasti. Edelleen tehdään enimmäkseen imuuttamalla ja askelsiirtymillä. Jäävät junnaa jotenkin paikallaan mutta niitäkin koetan muistaa vahvistaa. Paikallaolot alkavat olla aika mukavat ja pysyy hyvin vaikka treenin aiheena olisikin luoksetulo. Ruutua on aloitettu, menee sinne nyt heitetyn lelun luo (ei siis jätetyn vaan heitetyn) hyvin ja tuntuu noteeraavan ainakin ruutunauhan olemassaolon koska hyppii siitä yli... Hyppyä hakee jo itse hyvin ja innokkaasti. Kaukot ovat olleet nyt vähän tauolla ja noutoa ollaan työstetty sekä pitotreenillä että vauhtinoudolla ja vielä kapulan nostotreenillä. Tekeminen on ihanaa ja tykkään treenata Nosteen kanssa. Välillä harmittaa että etenemistahti on nyt hyvin verkkainen mutta elämässä on nyt aika monta muutakin muuttujaa meikäläisen elämässä joten koetan antaa itselleni armoa siinä suhteessa.

Niin ja aloitetiin me sitten Nosteen kanssa agilitykin! Ollaan ACE:n Starter-kurssilla ja ainakin ekalla kerralla pentuliinolla oli tosi kivaa ja palkkautui hyvin sekä lelulla että namilla ja vaihtoikin mielellään.